Liikuntariippuvuus

12.8.2025 

Liikunnalla tiedetään olevan lukuisia positiivisia vaikutuksia yksilön fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen terveyteen sekä hyvinvointiin. Joissain tapauksissa liikunnasta voi kuitenkin muodostua pakonomaista, jolloin se aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia yksilön terveydelle ja hyvinvoinnille. [8] Missä vaiheessa terve sitoutuminen ja intohimo muuttuu riippuvuudeksi? 

Mikä on liikuntariippuvuus? 

Liikuntariippuvuus on toiminnallisen riippuvuuden muoto, jossa liikkuminen muuttuu pakonomaiseksi ja hallitsemattomaksi, ja se aiheuttaa negatiivisia seurauksia yksilön fyysiselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle terveydelle. Liikuntariippuvuudelle on tunnistettu samankaltaisia piirteitä kuten muillekin diagnostisille riippuvuuksille. [8, 6] 

Liikuntariippuvuus jaetaan usein kahteen muotoon, primaariseen liikuntariippuvuuteen, jossa liikkuminen itsessään on ensisijainen mielihyvän lähde, sekä sekundaariseen liikuntariippuvuuteen, jossa liikuntaa hyödynnetään keinona vaikuttaa välillisesti johonkin toiseen psyykkiseen ongelmaan ja sen tavoitteeseen, kuten syömishäiriöisen painonpudotukseen tai kehonkuvan muokkaamiseen. [1] Ilmiö liitetäänkin usein muihin mielenterveyden häiriöihin, jolloin siitä puhutaan sekundaarisena liikuntariippuvuutena. [8] 

Liikuntariippuvuuden taustalla on tunnistettu vaikuttavan samankaltaisia biologisia ja psyykkisiä tekijöitä, kuten muissakin riippuvuuksissa. Biologisista tekijöistä muun muassa geeniperimä sekä tietyt neurologiset tekijät voivat mahdollisesti lisätä riskiä liikuntariippuvuuden kehittymiselle. Psyykkisistä tekijöistä riskiä riippuvuudelle voivat lisätä muun muassa matala itsetunto ja itsetuntemus, kehonkuvan ongelmat ja kehotyytymättömyys, perfektionismi, ahdistuneisuus ja sosiaalisen ympäristön tuomat paineet, jotka ruokkivat ulkonäkö- ja suorituskeskeistä ajattelua. [8, 6]

Liikuntariippuvuuden tunnusmerkit 

1. Toleranssin eli sietokyvyn muodostuminen liikuntaa kohtaan, joka voidaan määritellä yksilön tarpeena kasvattaa liikuntamäärää tai -intensiteettiä saavuttaakseen halutun mielihyvän. 

2. Vieroitusoireiden, kuten ahdistuneisuuden, väsymyksen ja levottomuuden tuntemuksien ilmaantuminen, kun yksilö ei pääse suorittamaan haluttua tai suunniteltua määrää liikuntaa, sen intensiteetti vähenee tai liikunta loppuu kokonaan. 

3.  Liikunnan hallitsevuus arjessa, jolloin liikuntamäärät ja yksittäisten harjoitusten kestot vievät enemmän aikaa kuin oli alun perin suunniteltu ja liikunta hallitsee haitallisesti yksilön ajankäyttöä sekä vie aikaa muilta elämän tärkeiltä osa-alueilta. 

4. Kontrollin menettäminen: liikunnasta on muodostunut yksilön elämää ja etenkin mieltä hallitseva tekijä. Henkilö usein tiedostaa ongelman mutta ei kuitenkaan halua myöntää tai tunnistaa sitä. 

5. Ajankäytön ja priorisoinnin ongelmat: suurin osa liikuntariippuvaisen elämästä on omistettu liikunnalle ja henkilön ajankäyttö liikuntaa kohtaan myös harjoittelun ulkopuolella, esimerkiksi harjoitusten suunnittelu, on liiallista ja pakonomaista. Henkilö esimerkiksi karsii muista pakollisista aktiviteeteistä, jotta liikkuminen ja harjoittelu olisi mahdollista tai miettii liikuntaa ja liikkumista, vaikka hänen tulisi keskittyä esimerkiksi opiskeluun tai työskentelyyn. 

6. Konfliktit elämän eri osa-alueilla. Liiallinen liikunta häiritsee muun muassa yksilön sosiaalista elämää ja vaikuttaa muihin harrastuksiin sekä esimerkiksi työelämään tai opiskeluun haitallisesti. 

7. Jatkuvuus/uusiutuminen, jolloin liikkumista ja harjoittelua jatketaan fyysisistä ongelmista ja niiden tunnistamisesta huolimatta. Liikuntaa jatketaan liiallisesti tai liian kovalla intensiteetillä, vaikka henkilö tietää olevansa esimerkiksi fyysisesti loukkaantunut, alipalautunut tai sairas. [7] 

Liikuntariippuvuus ja doping 

Liikuntariippuvuus voi joissain tapauksissa kytkeytyä myös dopingaineiden käyttöön. Pakonomainen tarve parantaa suorituskykyä, lisätä harjoitusmääriä tai muokata kehonkuvaa, voi mahdollisesti johtaa kiinnostukseen suorituskykyä lisäävien tai kehonkuvaa muokkaavien aineiden käyttöön. [2] Liikuntariippuvuus ja anabolisten steroidien käyttö jakavat samoja psykologisia ja sosiaalisia riskitekijöitä, kuten perfektionismin, ulkonäköpaineet ja suoritus-/ulkonäkökeskeisen ympäristön. [5] Toisaalta dopingaineiden käyttö voi myös mahdollistaa entistä kovemman harjoittelun, mikä voi osaltaan lisätä riskiä liikuntariippuvuuden kehittymiselle. Suoraa syy-seuraus yhteyttä näiden ilmiöiden välille ei kuitenkaan ole vielä tutkimuksissa löydetty, mutta tutkimukset tukevat ajatusta siitä, että riskitekijät voivat osittain olla yhteisiä. 

Liikuntariippuvuuden arviointi 

Liikuntariippuvuuden esiintyvyys vaihtelee tutkimuksissa suuresti arviointimenetelmistä, tutkitusta väestöstä ja liikuntamuodosta riippuen. Arviot liikuntariippuvuuden riskistä yleisväestössä liikkuvat muutamasta prosentista jopa yli 20 prosenttiin aktiiviliikkujien ja urheilijoiden keskuudessa. [8] Erityisen alttiita liikuntariippuvuudelle näyttäisivät olevan henkilöt, joilla on taipumusta perfektionismiin, matala itsetunto, kehonkuvaan liittyviä ongelmia tai samanaikaisia mielenterveyden haasteita, kuten ahdistuneisuutta tai syömishäiriöitä. Lisäksi riski näyttäisi olevan suurempi lajeissa, joissa korostuvat suuret harjoitusmäärät kuten kestävyyslajit sekä kehonkuvan muokkaamista ja ylläpitämistä vaativat lajit. [8, 3, 6] 

Liikuntariippuvuudelle ei ole virallista diagnoosia tai kriteeristöä, mikä vaikeuttaa ilmiön diagnosoimista sekä tunnistamista [8]. Tutkimuskirjallisuus on ristiriitaista siitä, voidaanko puhua itsenäisestä liikunnan riippuvuudesta (primaarinen liikuntariippuvuus) vai onko kyse pakonomaisesta liikkumisesta, jolla ruokitaan jotain toissijaista motiivia (sekundaarinen liikuntariippuvuus).  Sen arviointiin on kehitetty useita arviointityökaluja, joiden avulla voidaan arvioida ongelmallisen liikuntakäyttäytymisen ja siihen liittyvien oireiden sekä liitännäishäiriöiden riskiä ja esiintyvyyttä. [4] Esiintyvyyden arviot kuitenkin vaihtelevat suuresti niin väestötasolla kuin eri lajien urheilijoilla ja haasteeksi on muodostunut intohimon, sitoutumisen ja omistautumisen tunnistaminen verrattuna riippuvuuden aspekteihin. [8] 

Liikunta on parhaimmillaan energiaa, iloa, terveyttä ja hyvinvointia tuova osa elämää. Jos kuitenkin huomaat, että liikunta alkaa hallita arkeasi, aiheuttaa stressiä tai vie haitallisesti tilaa muilta elämän osa-alueilta, on hyvä pysähtyä miettimään, onko liikkumisesi enää järkevää ja terveyttä sekä hyvinvointia edistävää. Sivustollamme on julkaistu suuntaa antava liikuntariippuvuuden arviointilomake, jolla voi arvioida riskiä liikuntariippuvuudelle.

Kuva. Liikuntariippuvuuden riskiarviontilomake. [9]

Eetu Torpström, TtK, Dopinglinkki