Dopingaineet

Amfetamiinilla on useita mahdollisia haittavaikutuksia. Annostuksella on suuri vaikutus haittavaikutuksiin. Lääkinnällisten annosten on raportoitu aiheuttavan muun muassa unettomuutta, ruokahaluttomuutta, ahdistusta, psykoosioireita sekä verenpaineen ja sykkeen nousua.
Kova rasitus yhdessä amfetamiinin kanssa saattaa johtaa lämpöhalvaukseen. Muita vakavia mahdollisia seurauksia ovat sydäntoksisuus ja pysyvät muutokset käytöksessä.

Hormonaaliset häiriöt

Kun elimistöön joutuu testosteronia tai anabolisia steroideja yli normaalin tarpeen, ne aiheuttavat erilaisia hormonaalisia häiriöitä.

Miehillä haittavaikutukset näkyvät elimistön oman hormonitoiminnan heikkenemisenä, esimerkiksi kiveksissä tapahtuu rakenteellista surkastumista.

Elimistön ulkopuolinen hormoni lamaa elimistön omaa hormonituotantoa.

Naisilla testosteroni ja anaboliset steroidit aiheuttavat karvoitusta, äänen madaltumista, rintojen pienenemistä, kaljuuntumista, klitoriksen liikakasvua, iho-ongelmia sekä kuukautiskierron häiriöitä.

Kasvuikäisten pituuskasvu saattaa pysähtyä, mikä voi aiheuttaa lyhytkasvuisuutta.

Vakavat sairaudet

Suomalaisen väestöpohjaisen tutkimuksen mukaan anabolisten steroidien ja testosteronin väärinkäyttäjien riski kuolla ennenaikaisesti on 4,6-kertainen verrokkiryhmään verrattuna.

Yliannoksin käytettyinä testosteroni ja anaboliset steroidit vääristävät elimistön rasva-arvoja voimakkaasti. Siten näiden hormonien käyttö lisää sydän- ja verisuonitautien sekä aivoinfarktin ja -halvauksen riskiä. Steroidit heikentävät sydämen supistusvoimaa ja aiheuttavat sydänlihaksen rappeutumaa altistaen rytmihäiriöille ja äkkikuolemalle.

Testosteronin ja anabolisten steroidien väärinkäyttö lisää diabetesriskiä. Yhteisten ruiskujen käyttö muiden käyttäjien kanssa voi aiheuttaa infektion, kuten hepatiitin tai HIV:in. Liikakäyttö lisää myös syöpien ja maksavaurioiden riskiä.

Mielialahäiriöt

Testosteronilla ja anabolisilla steroideilla on myös vaikutuksia keskushermostoon, muun muassa aivojen välittäjäaineisiin ja rakenteeseen.

Ylisuuria annoksia käyttävistä henkilöistä 20-30 prosentilla ilmenee käyttöjakson aikana mielialahäiriöitä, kuten masentuneisuutta, ahdistuneisuutta, aggressiivisuutta ja psykoottisia reaktioita aistiharhoineen.

Lisäksi noin 30 % anabolisten steroidien käyttäjistä kokee riippuvuutta anabolisista steroideista.

Noin 30 prosentilla anabolisia steroideja yliannoksin käyttävistä ilmenee käytön aikana aggressiivisuutta, vihamielisyyttä ja ärtyvyyttä.

Jos käytön myötä estrogeenitasot laskevat liikaa, on riskinä luuterveyden heikkeneminen. Muita mahdollisia haittoja ovat muun muassa kuumat aallot ja nivelsäryt.

DHEA on maltillisilla annoksilla todennäköisesti melko turvallinen. Siihen liitettyjä haittavaikutuksia ovat muun muassa hormoniriippuvaiset syövät ja akne.

DNP:n aiheuttamia myrkytysoireita ovat muun muassa voimakas pahoinvointi, oksentelu, väsymys, tukehtumisen tunne ja hengitysvaikeudet, hikoilu, korkea kuume, sydämen lyöntitiheyden nousu, sydänperäinen rintakipu, päänsärky, levottomuus ja kouristelut.

Pitkäaikainen käyttö voi johtaa kaihiin tai hengenvaaralliseen agranulosytoosiin (valkosolujen vähentyminen). DNP:tä voi sietää kuukausia ilman selviä haittavaikutuksia, mutta käyttäjä voi yhtäkkiä kuolla DNP-myrkytykseen.

Diureetit aiheuttavat nestetasapaino- ja elektrolyyttihäiriöitä, esimerkiksi hypokalemiaa, jolloin veren kaliumpitoisuus on alentunut. Hypokalemia voi altistaa rytmihäiriöille ja aiheuttaa lihasheikkoutta.

Kaliumia säästävien diureettien tärkein haittavaikutus on hyperkalemia, veren liian korkea kaliumpitoisuus, joka voi myös aiheuttaa lihasheikkoutta ja sydämen toiminnan häiriöitä.

Muita diureettien haittavaikutuksia ovat elimistön kuivuminen, liiallinen verenpaineen lasku, diabeteksen paheneminen ja suurentunut kihtitaipumus.

Haittavaikutukset voivat olla vaarallisia erityisesti runsaan hikoilun yhteydessä. Diureettien dopingkäyttö on aiheuttanut kuolemia.

Efedriinin haittavaikutuksia ovat vapina, sydämentykytys ja verenpaineen nousu. Herkille yksilöille tai liian suurina annoksina se voi aiheuttaa sekavuus- ja vainoharhatiloja sekä vakavia sydämen rytmihäiriöitä.

Rasituksen yhteydessä suuret lääkemäärät voivat johtaa lämpöhalvaukseen, vaarallisiin sydämen rytmihäiriöihin ja kuolemaan.

Insuliinin liiallinen antaminen johtaa varsin nopeasti hypoglykemiaan (liian alhainen verensokeri). Vaikea hypoglykemia voi aiheuttaa tajuttomuutta ja kouristuksia sekä johtaa pysyvään aivovaurioon tai kuolemaan.

rhIGF-1 saattaa aiheuttaa hypoglykemiaa (veren sokeripitoisuuden aleneminen). Yliannostusten aiheuttama hypoglykemia voi johtaa tajuttomuuteen ja jopa kuolemaan.

Muitaa mahdollisia haittavaikutuksia ovat allergiset reaktiot, päänsärky, kouristukset, pahoinvointi, kallon sisäisen paineen nousu, pahanlaatuisten kasvainten kasvun lisääntyminen ja sydänlihaksen liikakasvu.

Pitkäaikainen yliannostus voi aiheuttaa akromegaliaa (rustojen, otsan, nenän, leuan, käsien ja jalkaterien liikakasvu), sydänlihasmuutoksia sekä rytmihäiriöitä.

Kun kasvuhormonia käytetään hoidollisina annoksina, sen yleisimmät haittavaikutukset ovat nesteen kertymisestä johtuvat nivel- ja lihaskivut sekä erilaiset turvotukset, jotka voivat johtaa muun muassa kallon sisäisen paineen kasvuun, silmänpohjan turvotukseen tai rannekanavaoireyhtymään.

Akuutti yliannostus saattaa johtaa ensin hypoglykemiaan (liian matala verensokeri) ja jopa koomaan. Myöhemmin seurauksena on hyperglykemia (korkea verensokeri). Pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa sydänlihasrappeutumia, diabetesta ja akromegaliaa (rustojen, sormien ja leuan liikakasvu).

Ihmisperäisen kasvuhormonin käytön on raportoitu lisäävän Creutzfelt-Jakobin taudin ilmaantuvuutta 10 000-kertaisesti normaaliväestöön verrattuna.

Kilpirauhashormonien liiallinen annostus aiheuttaa hypertyreoosin kaltaisia oireita, kuten sydämen tiheälyöntisyyttä, rytmihäiriöitä, ripulia, laihtumista, lämmönsietokyvyn alenemista, unettomuutta, kiihtymystä ja jopa psykooseja.

Pitkään jatkunut tyroksiiniylilääkitys lisää osteoporoosin riskiä. Akuutit suuret tyroksiiniannokset johtavat tyreotoksiseen kriisiin, jonka oireita ovat korkea ruumiinlämpö, sydämen toiminnan pettäminen ja kooma.

Piilevää sydänsairautta sairastavilla voivat sydämeen kohdistuvat haittavaikutukset olla hengenvaarallisia.

Klenbuterolin haittavaikutuksia ovat muun muassa vapina, sydämentykytys, rytmihäiriöt, lihaskrampit ja elektrolyyttihäiriöt. Rytmihäiriöt ja hypokalemia (veren alhainen kaliumpitoisuus) voivat hoitamattomina johtaa kuolemaan

Modafiniili voi aiheuttaa mielihyvää ja riippuvuutta, mutta selvästi vähemmän kuin amfetamiini. Se on hoidollisina annoksina hyvin siedetty, mutta sivuvaikutuksina voi esiintyä unettomuutta, päänsärkyä, hermostuneisuutta, ahdistuneisuutta, aggressiivisuutta, verenpaineen nousua ja sydänoireita.

Pitkäketjuisen insuliinin kaltaisen kasvutekijän kaikkia haittavaikutuksia ei ole selvitetty. Haittavaikutukset ovat todennäköisesti samankaltaisia kuin tavallisen IGF-1:n eli mekasermiinin.

Akuutti yliannos aiheuttaa luultavasti voimakasta hypoglykemiaa eli veren sokeripitoisuuden alenemista, joka voi johtaa tajuttomuuteen ja kuolemaan.

Muita haittavaikutuksia voivat olla allergiset reaktiot, päänsärky, kouristukset, pahoinvointi, kallon sisäisen paineen nousu, pahanlaatuisten kasvainten kasvun lisääntyminen ja sydänlihaksen liikakasvu.

Pitkäaikainen käyttö suurehkoin annoksin voi aiheuttaa akromegaliaa (rustojen, otsan, nenän, leuan, käsien ja jalkaterien liikakasvu), sydänlihasmuutoksia sekä rytmihäiriöitä.

Haittavaikutuksia ei tunneta kovin hyvin. Raportoituja riskejä ovat olleet muun muassa maksatoksisuus sekä sydänongelmat.

Haittavaikutuksia miehille voivat olla muun muassa libidon heikkeneminen, kuumat aallot, mielialavaihtelut, gynekomastia ja laskimotukokset.