| Tiedätkö millaisia haittavaikutuksia dopingaineilla on? Tietoa dopingaineiden terveysvaikutuksista, kuntodopingin taustoista ja dopinglainsäädännöistä. |
Päivitetty 8.5.2020
Tähän osioon on koottu tietoartikkeleita dopingaineiden käytöstä.
Alla olevasta pikatietotaulukosta löydät lisäksi tiivistettynä yleisimmin käytetyt dopingaineet. Palloja napsauttamalla voit lukea jokaisen aineen lääkinnällisen käyttötarkoituksen, tavoitellut vaikutukset ja haittavaikutukset.
Amfetamiini on keskushermostoa piristävä aine. Sen lääketieteellinen käyttö alkoi 1930-luvulla. Amfetamiinia ja sen johdannaisia käytetään tarkkaavaisuus- ja aktiivisuushäiriöiden sekä narkolepsian hoidossa.
Pyritään lisäämään tehoa harjoitteluun. Käytetään myös laihduttavan vaikutuksen takia.
Amfetamiinilla on useita mahdollisia haittavaikutuksia. Annostuksella on suuri vaikutus haittavaikutuksiin. Lääkinnällisten annosten on raportoitu aiheuttavan muun muassa unettomuutta, ruokahaluttomuutta, ahdistusta, psykoosioireita sekä verenpaineen ja sykkeen nousua.
Kova rasitus yhdessä amfetamiinin kanssa saattaa johtaa lämpöhalvaukseen. Muita vakavia mahdollisia seurauksia ovat sydäntoksisuus ja pysyvät muutokset käytöksessä.
Sekä testosteroni että anaboliset steroidit ovat luokiteltu reseptilääkkeiksi, joiden käyttö on sallittu ainoastaan lääkeviranomaisten vahvistamien sairauksien hoitoon.
Näitä sairauksia ovat muun muassa aivolisäke- tai kivesperäinen testosteronin vajaatuotanto, erilaiset anemiat, osteoporoosi sekä krooniset tautitilat, joihin liittyy proteiinikatoa ja kudosten hidastunutta parantumista. Testosteronia käytetään myös miesten vaihdevuosioireiden hoitoon.
Testosteronin ja anabolisten steroidien käytöllä tavoitellaan yleensä korkeampia hormonipitoisuuksia, jotka johtavat erityisesti poikkijuovaisten lihasten kasvuun.
Hormonaaliset häiriöt
Kun elimistöön joutuu testosteronia tai anabolisia steroideja yli normaalin tarpeen, ne aiheuttavat erilaisia hormonaalisia häiriöitä.
Miehillä haittavaikutukset näkyvät elimistön oman hormonitoiminnan heikkenemisenä, esimerkiksi kiveksissä tapahtuu rakenteellista surkastumista.
Elimistön ulkopuolinen hormoni lamaa elimistön omaa hormonituotantoa.
Naisilla testosteroni ja anaboliset steroidit aiheuttavat karvoitusta, äänen madaltumista, rintojen pienenemistä, kaljuuntumista, klitoriksen liikakasvua, iho-ongelmia sekä kuukautiskierron häiriöitä.
Kasvuikäisten pituuskasvu saattaa pysähtyä, mikä voi aiheuttaa lyhytkasvuisuutta.
Vakavat sairaudet
Suomalaisen väestöpohjaisen tutkimuksen mukaan anabolisten steroidien ja testosteronin väärinkäyttäjien riski kuolla ennenaikaisesti on 4,6-kertainen verrokkiryhmään verrattuna.
Yliannoksin käytettyinä testosteroni ja anaboliset steroidit vääristävät elimistön rasva-arvoja voimakkaasti. Siten näiden hormonien käyttö lisää sydän- ja verisuonitautien sekä aivoinfarktin ja -halvauksen riskiä. Steroidit heikentävät sydämen supistusvoimaa ja aiheuttavat sydänlihaksen rappeutumaa altistaen rytmihäiriöille ja äkkikuolemalle.
Testosteronin ja anabolisten steroidien väärinkäyttö lisää diabetesriskiä. Yhteisten ruiskujen käyttö muiden käyttäjien kanssa voi aiheuttaa infektion, kuten hepatiitin tai HIV:in. Liikakäyttö lisää myös syöpien ja maksavaurioiden riskiä.
Mielialahäiriöt
Testosteronilla ja anabolisilla steroideilla on myös vaikutuksia keskushermostoon, muun muassa aivojen välittäjäaineisiin ja rakenteeseen.
Ylisuuria annoksia käyttävistä henkilöistä 20-30 prosentilla ilmenee käyttöjakson aikana mielialahäiriöitä, kuten masentuneisuutta, ahdistuneisuutta, aggressiivisuutta ja psykoottisia reaktioita aistiharhoineen.
Lisäksi noin 30 % anabolisten steroidien käyttäjistä kokee riippuvuutta anabolisista steroideista.
Noin 30 prosentilla anabolisia steroideja yliannoksin käyttävistä ilmenee käytön aikana aggressiivisuutta, vihamielisyyttä ja ärtyvyyttä.
Aromataasi on entsyymi, joka muuttaa androgeeneja estrogeeneiksi. Aromataasin estäjä on niin sanottu antiestrogeeni. Sitä käytetään lääketieteessä muun muassa rintasyövän hoitoon ja miesten hedelmällisyyshoitoihin.
Aromataasin estäjillä pyritään hoitamaan gynekomastiaa, eli rintojen kasvua, ja matalia gonadotropiini- ja testosteronitasoja alentamalla elimistön estrogeenitasoja.
Jos käytön myötä estrogeenitasot laskevat liikaa, on riskinä luuterveyden heikkeneminen. Muita mahdollisia haittoja ovat muun muassa kuumat aallot ja nivelsäryt.
DHEA:n käytöllä pyritään nostamaan testosteronitasoja ja saamaan anabolinen vaikutus. Koska DHEA-tasot laskevat iän myötä, ainetta on käytetty myös ikääntymisen estoon.
DHEA on maltillisilla annoksilla todennäköisesti melko turvallinen. Siihen liitettyjä haittavaikutuksia ovat muun muassa hormoniriippuvaiset syövät ja akne.
DHEA on pääosin lisämunuaisten tuottama androgeeni. DHEA on testosteronin ja estrogeenin esiaste. Sitä on käytetty laajasti lääketieteessä erilaisten tilojen hoidossa. DHEA:ta on käytetty muun muassa naisten vaihdevuosien, iskeemisen sydäntaudin, ateroskleroosin, osteoporoosin ja seksuaalisten häiriöiden hoitoon.
RU 2,4,-dinitrofenoli eli DNP on solumyrkky. Kun sitä päätyy ihmisen elimistöön, rasvan palaminen lisääntyy voimakkaasti ja kehon lämpötila nousee.
DNP:tä käytettiin Yhdysvalloissa laihdutuslääkkeenä vuoteen 1938 asti, jolloin sen myrkylliset vaikutukset havaittiin ja käyttö kiellettiin.
DNP:tä käytetään rasvan polttamiseen ja painonpudotukseen.
DNP:n aiheuttamia myrkytysoireita ovat muun muassa voimakas pahoinvointi, oksentelu, väsymys, tukehtumisen tunne ja hengitysvaikeudet, hikoilu, korkea kuume, sydämen lyöntitiheyden nousu, sydänperäinen rintakipu, päänsärky, levottomuus ja kouristelut.
Pitkäaikainen käyttö voi johtaa kaihiin tai hengenvaaralliseen agranulosytoosiin (valkosolujen vähentyminen). DNP:tä voi sietää kuukausia ilman selviä haittavaikutuksia, mutta käyttäjä voi yhtäkkiä kuolla DNP-myrkytykseen.
Diureetteja ovat esimerkiksi hydroklooritiatsidi, furosemidi, bumetanidi, spironolaktoni, triamtereeni ja amiloridi. Ne ovat lääkeaineita, jotka lisäävät veden ja suolojen erittymistä virtsaan. Diureetteja käytetään muun muassa kohonneen verenpaineen, sydämen vajaatoiminnan ja turvotustilojen hoidossa.
Diureetit poistavat elimistöstä vettä ja suoloja sekä lisäävät virtsan eritystä. Diureetteja käytetäänkin kilpa- ja huippu-urheilun ulkopuolella lähinnä painonpudotukseen.
Diureetit aiheuttavat nestetasapaino- ja elektrolyyttihäiriöitä, esimerkiksi hypokalemiaa, jolloin veren kaliumpitoisuus on alentunut. Hypokalemia voi altistaa rytmihäiriöille ja aiheuttaa lihasheikkoutta.
Kaliumia säästävien diureettien tärkein haittavaikutus on hyperkalemia, veren liian korkea kaliumpitoisuus, joka voi myös aiheuttaa lihasheikkoutta ja sydämen toiminnan häiriöitä.
Muita diureettien haittavaikutuksia ovat elimistön kuivuminen, liiallinen verenpaineen lasku, diabeteksen paheneminen ja suurentunut kihtitaipumus.
Haittavaikutukset voivat olla vaarallisia erityisesti runsaan hikoilun yhteydessä. Diureettien dopingkäyttö on aiheuttanut kuolemia.
Efedriini on sympaattista hermostoa kiihottava piristävä lääkeaine, jota käytetään astman, yskän ja nuhan hoitoon.
Efedriiniä käytetetään urheilussa muun muassa parantamaan rasituksen sietokykyä, estämään väsymystä, kiihdyttämään aineenvaihduntaa ja antamaan tehoa harjoituksille.
Efedriinin haittavaikutuksia ovat vapina, sydämentykytys ja verenpaineen nousu. Herkille yksilöille tai liian suurina annoksina se voi aiheuttaa sekavuus- ja vainoharhatiloja sekä vakavia sydämen rytmihäiriöitä.
Rasituksen yhteydessä suuret lääkemäärät voivat johtaa lämpöhalvaukseen, vaarallisiin sydämen rytmihäiriöihin ja kuolemaan.
Yhdistelmä-DNA-tekniikalla valmistettua insuliinia käytetään diabeteksen hoidossa pistoksina.
Lyhytaikaisen insuliinin käytöllä tavoitellaan lihasmassan kasvattamista ja sitä käytetään muiden dopingaineiden käytön rinnalla.
Insuliinia käytetään myös vähentämään anabolisten steroidien ja kasvuhormonin aiheuttamaa insuliiniresistenssiä, jolla tarkoitetaan insuliinin heikentynyttä kudosvaikutusta maksassa, lihaksissa ja rasvakudoksessa.
Insuliinin liiallinen antaminen johtaa varsin nopeasti hypoglykemiaan (liian alhainen verensokeri). Vaikea hypoglykemia voi aiheuttaa tajuttomuutta ja kouristuksia sekä johtaa pysyvään aivovaurioon tai kuolemaan.
rhIGF-1 saattaa aiheuttaa hypoglykemiaa (veren sokeripitoisuuden aleneminen). Yliannostusten aiheuttama hypoglykemia voi johtaa tajuttomuuteen ja jopa kuolemaan.
Muitaa mahdollisia haittavaikutuksia ovat allergiset reaktiot, päänsärky, kouristukset, pahoinvointi, kallon sisäisen paineen nousu, pahanlaatuisten kasvainten kasvun lisääntyminen ja sydänlihaksen liikakasvu.
Pitkäaikainen yliannostus voi aiheuttaa akromegaliaa (rustojen, otsan, nenän, leuan, käsien ja jalkaterien liikakasvu), sydänlihasmuutoksia sekä rytmihäiriöitä.
Yhdistelmä-DNA-tekniikalla lääketieteelliseen käyttöön valmistettua insuliinin kaltaista kasvutekijää eli IGF-1:tä (rhIGF-1) käytetään Suomessa kasvuhäiriön pitkäaikaishoitoon lapsilla ja nuorilla, joilla on vaikea IGF-1-puutos.
Kasvuhäiriöiden lisäksi rhIGF-1:tä tutkitaan anoreksian hoidossa sekä diabeteksen liittyvän vakavan insuliiniresistenssin hoidossa.
IGF-1:n väärinkäytön tarkoituksena on kasvattaa lihasmassaa, saada rasva palamaan tavallista nopeammin sekä nopeuttaa loukkaantumisista paranemista. rhIGF-1 voimistaa kasvuhormonin ja anabolisten steroidien lihaksia kasvattavia vaikutuksia. Sen on myös havaittu vähentävän proteiinien hajotusta.
Istukkahormonia muodostuu raskauden aikana äidin elimistössä. Lääkemuotoista istukkahormonia käytetään naisilla hedelmällisyyshoidoissa. Miehille istukkahormonia voidaan käyttää hedelmällisyyden ja viivästyneen puberteetin hoitoon.
Anabolisia steroideja väärinkäyttävät pyrkivät ehkäisemään istukkahormonilla niin sanottua hormonilamaa ja käynnistämään elimistön oman testosteronituotannon.
Istukkahormonin ajatellaan myös vaikuttavan lievästi anabolisesti eli lihaksia rakentavasti ja voimaa antavasti, sillä se lisää testosteronin erittymistä kiveksistä elimistön oman luteinisoivan hormonin (LH) tavoin.
Kasvuhormoni on elimistön oma, aivolisäkkeen etulohkosta erittyvä hormoni, jolla on useita kasvuun ja aineenvaihduntaan kohdistuvia toimintoja.
Kasvuhormonia käytetään lääketieteessä lasten kasvuhormonin vaikeissa puutostiloissa ja niin sanotun Turnerin syndrooman hoidossa.
Kasvuhormonin käytöllä tavoitellaan anabolisia vaikutuksia, sillä sen ajatellaan lisäävän lihasmassaa, voimaa sekä auttavan elimistöä sopeutumaan voimakkaaseen ruumiilliseen rasitukseen. Kasvuhormonin on myös uskottu nopeuttavan urheiluvammoista paranemista. Kasvuhormonilla on myös rasvaa polttava vaikutus.
Kun kasvuhormonia käytetään hoidollisina annoksina, sen yleisimmät haittavaikutukset ovat nesteen kertymisestä johtuvat nivel- ja lihaskivut sekä erilaiset turvotukset, jotka voivat johtaa muun muassa kallon sisäisen paineen kasvuun, silmänpohjan turvotukseen tai rannekanavaoireyhtymään.
Akuutti yliannostus saattaa johtaa ensin hypoglykemiaan (liian matala verensokeri) ja jopa koomaan. Myöhemmin seurauksena on hyperglykemia (korkea verensokeri). Pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa sydänlihasrappeutumia, diabetesta ja akromegaliaa (rustojen, sormien ja leuan liikakasvu).
Ihmisperäisen kasvuhormonin käytön on raportoitu lisäävän Creutzfelt-Jakobin taudin ilmaantuvuutta 10 000-kertaisesti normaaliväestöön verrattuna.
Kilpirauhashormoneilla on tärkeä tehtävä normaalin kasvun, kehityksen, aineenvaihdunnan, ruumiinlämmön sekä verenkierron säätelyssä. Sekä niiden puute että liiallinen määrä aiheuttavat ongelmia elimistölle. Kilpirauhashormoneja saa käyttää lääkkeenä vain lääkärin määräyksestä.
Kilpirauhashormonien väärinkäytöllä pyritään muokkaamaan kehon koostumusta kiihdyttämällä aineenvaihduntaa ja polttamalla kehosta rasvaa.
Kilpirauhashormonien liiallinen annostus aiheuttaa hypertyreoosin kaltaisia oireita, kuten sydämen tiheälyöntisyyttä, rytmihäiriöitä, ripulia, laihtumista, lämmönsietokyvyn alenemista, unettomuutta, kiihtymystä ja jopa psykooseja.
Pitkään jatkunut tyroksiiniylilääkitys lisää osteoporoosin riskiä. Akuutit suuret tyroksiiniannokset johtavat tyreotoksiseen kriisiin, jonka oireita ovat korkea ruumiinlämpö, sydämen toiminnan pettäminen ja kooma.
Piilevää sydänsairautta sairastavilla voivat sydämeen kohdistuvat haittavaikutukset olla hengenvaarallisia.
Klenbuteroli on sympaattista hermostoa kiihottava beeta-2-agonisti, jota käytetään lähinnä hevosten astmalääkkeenä.
Klenbuterolilla on anabolinen eli kudoksia kasvattava sekä rasvaa polttava vaikutus. Se lisää poikkijuovaisten lihasten valkuaispitoisuutta samalla kun lihasten glykogeeni ja elimistön rasvavarastot palavat.
Klenbuteroli on eräs yleisimmistä painonpudotukseen ja rasvanpolttamiseen sekä lihasmassan kasvattamiseen käytetyistä aineista.
Klenbuterolin haittavaikutuksia ovat muun muassa vapina, sydämentykytys, rytmihäiriöt, lihaskrampit ja elektrolyyttihäiriöt. Rytmihäiriöt ja hypokalemia (veren alhainen kaliumpitoisuus) voivat hoitamattomina johtaa kuolemaan
Modafiniili on piriste, joka poikkeaa rakenteeltaan ja vaikutuksiltaan amfetamiinista, efedriinistä ja muista stimulanteista. Modafiilia käytetään narkolepsian ja muiden päiväaikaista uneliaisuutta aiheuttavien tilojen hoitoon. Sitä käytetään myös satunnaisesti muisti- ja huomiokykyhäiriöiden, Alzheimerin taudin ja masentuneisuuden hoidossa.
Modafiniili lisää kognitiivista suorituskykyä ja keskittymiskykyä. Se pidentää väsymykseen saakka suoritettua liikuntasuoritusta erityisesti pitkäkestoisessa liikunnassa. Modafiniilin uskotaan myös vähentävän ruokahalua.
Modafiniili voi aiheuttaa mielihyvää ja riippuvuutta, mutta selvästi vähemmän kuin amfetamiini. Se on hoidollisina annoksina hyvin siedetty, mutta sivuvaikutuksina voi esiintyä unettomuutta, päänsärkyä, hermostuneisuutta, ahdistuneisuutta, aggressiivisuutta, verenpaineen nousua ja sydänoireita.
Pitkäketjuinen insuliinin kaltainen kasvutekijä eli LR3IGF-1 on tutkimuskäytössä oleva IGF-1:n johdannainen. Se ei ole lääkkeellisessä käytössä.
Pitkäketjuisen IGF:n väärinkäytön tarkoituksena on kasvattaa lihasmassaa, saada rasva palamaan tavallista nopeammin sekä nopeuttaa loukkaantumisista paranemista.
Pitkäketjuisen insuliinin kaltaisen kasvutekijän kaikkia haittavaikutuksia ei ole selvitetty. Haittavaikutukset ovat todennäköisesti samankaltaisia kuin tavallisen IGF-1:n eli mekasermiinin.
Akuutti yliannos aiheuttaa luultavasti voimakasta hypoglykemiaa eli veren sokeripitoisuuden alenemista, joka voi johtaa tajuttomuuteen ja kuolemaan.
Muita haittavaikutuksia voivat olla allergiset reaktiot, päänsärky, kouristukset, pahoinvointi, kallon sisäisen paineen nousu, pahanlaatuisten kasvainten kasvun lisääntyminen ja sydänlihaksen liikakasvu.
Pitkäaikainen käyttö suurehkoin annoksin voi aiheuttaa akromegaliaa (rustojen, otsan, nenän, leuan, käsien ja jalkaterien liikakasvu), sydänlihasmuutoksia sekä rytmihäiriöitä.
SARMit muistuttavat vaikutukseltaan anabolisia steroideja. Ne eivät ole vielä laajasti lääketieteen käytössä, koska tutkimus liittyen SARMien turvallisuuteen on edelleen puutteellista. SARMeja käytetään tai niiden tehoa tutkitaan muun muassa osteoporoosin, syöpien ja hypogonadismin hoidossa.
SARMeilla pyritään samankaltaisiin vaikutuksiin kuin testosteronilla ja anabolisilla steroideilla, eli pääosin lihaskasvun maksimoimiseen.
Haittavaikutuksia ei tunneta kovin hyvin. Raportoituja riskejä ovat olleet muun muassa maksatoksisuus sekä sydänongelmat.
SERMejä käytetään lääketieteessä naisten vaihdevuosien, rintasyövän ja osteoporoosin hoitoon sekä miesten hedelmällisyyshoidoissa.
SERMeillä pyritään vähentämään androgeenien aromatisoitumisesta estrogeeneiksi johtuvia haittavaikutuksia. SERMeillä pyritään estämään ja hoitamaan gynekomastiaa, eli rintojen kasvua, sekä lisäämään kivesten testosteronin tuotantoa.
Haittavaikutuksia miehille voivat olla muun muassa libidon heikkeneminen, kuumat aallot, mielialavaihtelut, gynekomastia ja laskimotukokset.