Lahjoita
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Melanosyyttejä stimuloiva hormoni (MSH)

Päivitetty 16.7.2019

Melanosyyttejä stimuloiva hormoni (melanocyte stimulating hormone, MSH) on elimistön peptidihormoni, joka säätelee ihon pigmenttisolujen eli melanosyyttien toimintaa [1]. MSH:lla on vaikutuksia myös muihin solutyyppeihin [2, 3] ja siitä on valmistettu myös erilaisia synteettisiä muotoja [4], jotka ovat analogisia elimistön MSH:lle. Elimistön melanosyyttejä stimuloivaa hormonia jäljitteleviä synteettisiä muotoja ovat esimerkiksi Melanotan I ja Melanotan II, jota kutsutaan myös ”barbie-lääkkeeksi”. Näitä pistettäviä tai nenäsuihkeina käytettäviä aineita käytetään usein rusketuksen saamiseen.

Melanotan I on hieman kalliimpi tuote, joka tuottaa luonnollisemman näköisen rusketuksen. Melanotan II on halvempi ja tuottaa tumman rusketuksen sekä vähentää ruokahalua [5]. Melanotan I -termi ja aineen status saattavat aiheuttaa hieman hämmennystä. Markkinoilla on olemassa peptidi, joka tunnettiin ennen melanotan I:nä. Nykyään tästä aineesta käytetään kuitenkin termiä afamelanotidi. Afamelanotidi sai myyntiluvan 2014 vuoden lopulla ja sen käytöllä on lääketieteellisiä tarkoituksia. Melanotan I ja II termejä käytetään nykyisin, kun puhutaan pimeiden markkinoiden rusketusaineista. Afamelanotidia on tutkittu enemmän ja se on todettu suhteellisen turvalliseksi. Samaa ei voida sanoa melanotan I ja II tuotteista, koska niiden valmistusta ja myyntiä ei säädellä tai valvota [6].

MSH vaikuttaa erityisesti ihon toimintoihin. Iho on elimistön suurin aistinelin, joka aistii painetta, kosketusta, lämpötilaa ja kipua [7]. Sen rakenne on monikerroksinen [7]. Uloimpana on kuolleista ja sarveistuneista soluista muodostunut marraskesi. Marraskeden alla on orvaskesi, jonka alimmassa kerroksessa on erityisiä pigmenttisoluja, melaniinia tuottavia melanosyyttejä. Orvaskeden alla sijaitsee verinahka, joka muuttuu vesi- ja rasvapitoiseksi ihonalaiskerrokseksi ilman tarkkaa rajaa.

MSH vaikuttaa myös ravinnonottoon [8, 9]. Jos elimistöön imeytyy ravintoaineita enemmän kuin solut sillä hetkellä tarvitsevat, ylimäärä varastoituu glykogeenina tai rasvakudoksena [7]. Aterioiden välillä elimistö vapauttaa energiaa näistä varastoista. Elimistö säätelee ravintoaineiden vapautumista ja varastoitumista hormonaalisesti. α-Melanosyyttejä stimuloiva hormoni vähentää syödyn ravinnon määrää [8, 9], mikä voi johtaa laihtumiseen.

Lääketieteellinen käyttötarkoitus

MSH:lla on elimistössä monia vaikutuskohtia, reseptoreita, mikä saattaa mahdollistaa sen käyttämisen useissa erilaisissa lääketieteellisissä käyttötarkoituksissa [3]. α-MSH analogia (afamelanotidi) on tutkittu esimerkiksi erytropoieettisen protoporfyrian (EPP) hoidossa [8]. Erytropoieettinen protoporfyria on sairaus, jonka oireena on muun muassa ihon epänormaali herkkyys auringonvalon vaikutukselle. α-MSH -analogeja on tutkittu myös erektiohäiriöiden hoidossa.

Ominaisuudet ja vaikutusmekanismi

Melanosyyttejä stimuloiva hormoni vaikuttaa elimistössä MC (melanocortin) -reseptorien välityksellä [3]. MC-reseptoreja on elimistön useissa eri osissa, mikä selittää MSH:n moninaiset vaikutukset elimistön toimintaan. Vaikutukset voivat olla yksilön kannalta haluttuja tai haitallisiksi koettuja. MSH:n on havaittu vaikuttavan ihon pigmentoitumisen lisäksi muun muassa ravinnonoton säätelyyn sekä seksuaalitoimintoihin.

Orvaskeden melaniinilla on tärkeä tehtävä suojata ihon soluja haitallisilta ultraviolettisäteiltä (UV-säteet) [2, 7]. Ihon altistuessa ultraviolettisäteille melaniini sitoo säteet itseensä, jonka seurauksena melanosyytit aktivoituvat ja alkavat tuottaa lisää melaniinia [7]. Melaniinin määrän kasvaessa ihon väri tummenee eli iho ruskettuu. Ihon melaniinipigmentti siis suojaa ihoa ultraviolettisäteiden aiheuttamilta vaurioilta [2].

Tutkimuksissa synteettisen α-MSH:n on todettu lisäävän ihon pigmentoitumista [11, 4]. α-MSH:n on havaittu lisäävän merkittävästi ihon melaniinin määrää ja samanaikaisesti UV-säteilyn aiheuttamien ihovaurioiden määrän vähenevän [4].

α-melanosyyttejä stimuloiva hormoni vähentää nautitun ravinnon määrää [8, 9]. Melanotan II haittavaikutuksina on raportoitu pahoinvointia ja heikentynyttä ruokahalua [11], mikä voi selittää melanosyyttejä stimuloivan hormonin käytön yhteydessä mahdollisesti ilmenevän laihtumisen. Synteettistä α-MSH:a käytetään sen ihoa ruskettavan vaikutuksen vuoksi. Myös painonpudotus ja libidon voimistuminen ovat syitä käyttää α-MSH analogeja. Tämän takia melanotan II -valmistetta kutsutaankin myös barbie-lääkkeeksi.

Haittavaikutukset

Synteettisillä α-MSH-analogeilla tehdyissä tutkimuksissa on raportoitu useita haittavaikutuksia, kuten pahoinvointia, kasvojen punastumista, [4, 10, 11,], väsymystä [11, 4], oksentelua [4], rytmihäiriöitä, hikoilua, lisääntynyttä aggressiivisuutta sekä spontaaneja erektioita ja kestoerektioita, eli priapismia. Priapismi on kivulias pitkittynyt erektio ja saattaa vaatia leikkaushoitoa [13].

Käyttäjillä on havaittu myös nopeasti muodostuneita melanoomia, mutta syys-seuraussuhde ei ole selvä [14]. MSH:lla ja sen analogeilla on elimistössä monenlaisia vaikutuksia. MSH-analogeja käytettäessä ei voi tietää, toteutuvatko pelkästään hormonin toivotut vaikutukset, vaan myös haittavaikutuksia voi esiintyä.

Varsinkin Melanotan II:lla on enemmän mahdollisia haittavaikutuksia [6]. Tämä johtuu siitä, että MSH:n kohdereseptoreja on useissa elimistön osissa: injektoitu MSH tai sen synteettinen analogi voivat vaikuttaa näihin kaikkiin reseptoreihin ja saada aikaan epätoivottuja vaikutuksia. Lisäksi verkkomyynnistä ostettujen analogien, kuten Melanotan II –valmisteen, koostumusta ei tunneta, jolloin käytön turvallisuutta on vaikea arvioida.

Salla Ruuska
FM, farmaseutti

Päivittänyt
Dopinglinkki

Lähteet
[1] Tirri R, Lehtonen J, Lemmetyinen R, Pihakaski S & Portin P (2001): Biologian sanakirja. Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu
[2] Thody AJ & Graham A. Does α-MSH Have a Role in Regulating Skin Pigmentation in Humans? Pigment Cell Research. 1998; 11:265-274
[3] Bertolini A, Tacchi R & Vergoni AV. Brain effects of melanocortins. Review. Pharmacological Research. 2009; 59:13-47
[4] Barnetson R, Ooi TKT, Zhuang L, Halliday GM, Reid CM, Walker PC, Humphrey SM & Kleinig MJ. [Nle4-D-Phe7]-α-Melanocyte-Stimulating Hormone Significantly Increased Pigmentation and Decreased UV Damage in Fair-Skinned Caucasian Volunteers. Journal of Investigative Dermatology. 2006; 126:1869-1878
[5] Brennan R, Wells JSG, Van Hout MC. The Injecting use of Image and Performance-Enhancing (IPED) in the General Population. A Systematic Review. Health Soc Care Community. 2017; 25(5):1459–1531
[6] Callaghan Lii DJ. A glimpse into the underground market of melanotan. Dermatol Online J. 2018; 24(5)
[7] Haug E, Sand O, Sjaastad ØV & Toverud KC (1999): Ihmisen fysiologia. s. 147-154, 323-327, 371-410, 411-422. WSOY, Porvoo
[8] Smith GP. The Controls of Eating: A Shift from Nutritional Homeostasis to Behavioral Neuroscience. Nutrition. 2000; 16:814-820
[9] Williams G, Bing C, Cai XJ, Harrold JA, King PJ & Liu XH. The hypothalamus and the control of energy homeostasis. Different circuits, different purposes. Physiology & Behavior. 2001; 74:683-701
[10] Harms JH, Lautenschlager S, Minder CE & Minder EI. Mitigating Photosensitivity of Erythropoietic Protoporphyria Patients by an Agonistic Analog of α-Melanocyte Stimulating Hormone. Photochemistry and Photobiology. 2009; 85:1434-1439
[11] Dorr RT, Lines R, Levine N, Brooks C, Xiang L, Hruby VJ & Hadley ME. Evaluation of Melanotan-II, a Superpotent Cyclic Melanotropic Peptide in a Pilot Phase-I Clinical Study. Life Sciences. 1996; 58:1777-1784
[12] Dorr RT, Ertl G, Levine N, Brooks C, Bangert JL, Powell MB, Humphrey S & Alberts DS. Effects of a Superpotent Melanotropic Peptide in Combination With Solar UV Radiation on Tanning of the Skin in Human Volunteers. Archives of Dermatology. 2004; 140:827-835
[13] Dreyer B, Amer T, Fraser M. Melanotan-induced priapism: a hard-earned tan. BMJ Case Rep. 2019; 12(2)
[14] Habbema L, Halk AB, Neumann M, Bergman W. Risks of unregulated use of alpha-melanocyte-stimulating hormone analogues: a review. Int J Dermatol. 2017; 56(10):975–980