Ulkonäköä ja suorituskykyä parantavien aineiden käyttö ja sen yhteys syömishäiriö- ja lihasdysmorfiaoireisiin seksuaalivähemmistöjen edustajilla
Tutkimuksen nimi:
Ulkonäköä ja suorituskykyä parantavien aineiden käyttö ja sen yhteys syömishäiriö- ja lihasdysmorfiaoireisiin seksuaalivähemmistöjen edustajilla
Tutkimuksen alkuperäinen nimi:
Appearance and performance‐enhancing drugs and supplements, eating disorders, and muscle dysmorphia among gender minority people
Tekijä:
Nagata, J. M., McGuire, F. H., Lavender, J. M., Brown, T. A., Murray, S. B., Greene, R. E., Compte, E. J., Flentje, A., Lubensky, M. E., Obedin‐Maliver, J., & Lunn, M. R
Lähde:
Nagata, J. M., McGuire, F. H., Lavender, J. M., Brown, T. A., Murray, S. B., Greene, R. E., Compte, E. J., Flentje, A., Lubensky, M. E., Obedin‐Maliver, J., & Lunn, M. R. (2022). Appearance and performance‐enhancing drugs and supplements, eating disorders, and muscle dysmorphia among gender minority people. International Journal of Eating Disorders, 55(5), 678–687. https://doi.org/10.1002/eat.23708.
Julkaisuvuosi:
2022
Tiivistelmä:
30.6.2022
Tämä vuonna 2022 julkaistu yhdysvaltalaistutkimus tarkastelee lisäravinteiden ja/tai dopingaineiden käyttöä, sekä niiden yhteyttä syömishäiriö- ja lihasdysmorfiaoireisiin. Tässä tutkimuksessa käytettiin termiä ‘’APEDS’’ kuvaamaan suorituskykyä tai ulkonäköä parantavia aineita. Kattotermi sisältää sekä proteiini- ja kreatiinivalmisteet, että anabolis-androgeeniset steroidit ja muut synteettiset, lihaskasvun paranteluun tarkoitetut aineet.
Tutkimuksen otos (n = 2261) kerättiin vuoden 2018 yhdysvaltalaisesta PRIDE-tutkimuksesta niistä henkilöistä, jotka raportoivat suorituskykyä tai ulkonäköä parantavien aineiden käyttöä, sekä vastasivat sekä EDE-Q sekä MDDI-kyselyihin/mittareihin. Muuttujia tarkasteltiin neljässä cis-sukupuolisessa ryhmässä:
- Homoseksuaalit miehet (n = 1090)
- Biseksuaali+ miehet (n = 100)
- Lesbonaiset (n = 564)
- Biseksuaali+ naiset (n = 507)
‘’Cis’’ kuvastaa sitä, että henkilö kokee sukupuoli-identiteettinsä vastaavan syntymässään määriteltyä sukupuolta (vastakohta trans). Biseksuaali+ -kattotermi puolestaan käsittää alleen ne seksuaalisen suuntautumisen määritelmät, joissa hetero- tai homoseksuaalisuudesta poiketen tunnetaan vetoa useampaan, kuin yhteen sukupuoleen.
Syömishäiriöoireita kartoittava EDE-Q (Eating Disorder Examination -Questionnaire) mittariin kuuluu neljä syömishäiriön eri osa-alueita mittaavaa alaskaalaa: 1) syömisen rajoittaminen, 2) syömiseen liittyvät huolet, 3) kehon muotoon liittyvät huolet ja 4) kehon painoon liittyvät huolet.
Lihasdysmorfiaoireita kartoittavaan MDDI (Muscle Dysmorphic Disorder Inventory) mittariin sisältyy 13 kysymystä, joihin vastataan asteikolla 1 (en koskaan) – 5 (aina).
Tämän lisäksi tutkittavilta kysyttiin syntymässä määrätty sukupuoli sekä se, miten he määrittelevät nykyisen seksuaalisen suuntautumisensa.
Käytön piirteet
Ulkonäköä ja suorituskykyä parantavien aineiden käyttö oli yleistä kaikissa neljässä ryhmässä. Tutkimuksen mukaan yhdysvaltalaisista, miespuolisista seksuaalivähemmistön edustajista jopa kaksi viidestä raportoi lisäravinteiden (proteiini- ja kreatiinivalmisteet) ja/tai dopingaineiden käyttöä (44 % homomiehistä ja 42 % bi+ miehistä). 2.9 % miehistä raportoi käyttävänsä anabolisia steroideja ja 2.0 % muita synteettisiä, lihaskasvun edistämiseen tarkoitettuja aineita. Muissa ryhmissä dopingaineiden käyttö oli harvinaista, tai sitä ei ollut lainkaan. Kaiken kaikkiaan miehet käyttivät lisäravinnevalmisteita ja dopingaineita useammin, kuin naiset.
Naisista lisäravinnevalmisteiden käyttäjiä oli noin kolme kymmenestä (29 % lesbonaisista ja 30 % bi+ naisista). Tulokset viittaavat siihen suuntaan, että kaiken kaikkiaan pojat ja miehet käyttävät proteiinijauheita, anabolis-androgeenisiä steroideja ja muita lihaskasvuun tarkoitettuja valmisteita tyttöjä ja naisia useammin.
Suosituimpia olivat erilaiset proteiini- ja kreatiinivalmisteet. Seksuaalivähemmistön miesedustajien proteiinivalmisteiden käyttö ei juurikaan eronnut verrokkiryhmän (eivät edusta seksuaalivähemmistöä) käytöstä. Naisilla sen sijaan seksuaalivähemmistöjen edustajat käyttivät proteiinivalmisteita jopa 50 % enemmän, kuin ne naiset, jotka eivät edustaneet seksuaalivähemmistöä. Proteiinivalmisteiden jälkeen suosituinta oli kreatiinivalmisteiden käyttö. Käyttöluvut olivat samankaltaisia kuin proteiinivalmisteissakin: miesten käyttö oli ryhmästä riippumatta samankaltaista, kun taas seksuaalivähemmistöjen naisedustajat käyttivät kreatiinivalmisteita tuplasti seksuaalivähemmistöön kuulumattomia useammin. Dopingaineiden käyttö oli epäsäännöllistä ja noudatteli samoja piirteitä riippumatta siitä, oliko dopingaineen käyttäjä seksuaalivähemmistön edustaja vai ei.
Syömishäiriöt ja lihasdysmorfia
Suorituskykyä tai ulkonäköä parantavien aineiden käyttö oli merkittävästi yhteydessä sekä syömishäiriö- että lihasdysmorfiaoireisiin kaikissa neljässä ryhmässä, vaikkakin spesifit kaavat käytön ja yhteyden välillä vaihtelivat hieman ryhmittäin. Käyttö ja yhteys syömishäiriö- ja lihasdysmorfiaoireisiin oli yleisintä homomiehillä.
Kaikissa neljässä ryhmässä vahvin yhteys havaittiin suorituskykyä tai ulkonäköä parantavin aineiden käytön ja lihasdysmorfiaoireiden välillä. Kaikissa ryhmissä proteiinilisien käyttö oli yhteydessä korkeampiin syömishäiriömittarin tuloksiin, vaikkakin joita eroja oli siinä, mikä ryhmä sai mistäkin alaryhmästä korkeimmat pisteet. Anabolis-androgeenisien steroidien käyttö oli yhteydessä syömishäiriöoireisiin ja syömishäiriödiagnoosiin useammin, kuin ei-käyttäjillä. Aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että ne henkilöt, jotka käyttivät steroideja ulkonäkösyistä, saivat syömishäiriömittarista korkeampia tuloksia, kuin ne, jotka käyttivät näitä aineita suorituskykysyistä.
Miehillä käyttö oli yhteydessä kehon painoon liittyviin huoliin sekä ahmimiseen. Homomiesten suorituskykyä tai ulkonäköä parantavien aineiden käyttö oli merkittävästi yhteydessä kaikkiin neljään syömishäiriömittariin sekä syömishäiriökäyttäytymiseen lisäämällä ahmimisriskiä ja pakonomaista liikuntaharjoittelua. Biseksuaali+ miehillä käyttö oli merkittävästi yhteydessä kehon muotoon ja painoon liittyviin alaskaaloihin, sekä ahmimisriskiin.
Naisilla suorituskykyä tai ulkonäköä parantavien aineiden käyttö oli yhteydessä syömisen rajoittamiseen ja pakonomaiseen liikkumiseen. Lesbonaisilla käyttö oli merkittävästi yhteydessä syömisen rajoittamiseen sekä suurentuneeseen pakonomaisen liikuntaharjoittelun riskiin. Biseksuaali+ naisilla käyttö oli merkittävästi yhteydessä kaikkiin neljään syömishäiriömittariin sekä suurentuneeseen pakonomaisen liikuntaharjoittelun riskiin sekä ahmimisriskiin.
Johtopäätös:
Suorituskykyä tai ulkonäköä parantavien aineiden käytön yleisyyttä seksuaalivähemmistön edustajien keskuudessa saattaa selittää seksuaalivähemmistöön kuulumiseen liittyvät spesifit riskitekijät, kuten stigma, syrjintä ja syyllistäminen. Nämä paineet yhdessä yhteiskunnallisten ja kulttuuristen ulkonäköihanteiden ja –paineiden (tyypillisesti miehillä lihaksikas, naisilla hoikka, mutta treenattu) kanssa ne saattavat altistaa suorituskykyä parantavien aineiden käytölle.
Erilaisten käyttäjäryhmien ja käytölle altistavien tekijöiden/piirteiden tunnistaminen on tärkeää toimivien antidopingstrategioiden suunnittelemiseksi ja käytöstä johtuvien terveysongelmien ehkäisemiseksi.
Teema:
Kehonkuva
Tykkää, jaa