Suomalaisten lääkärien kokemuksia anabolisten steroidien ei-lääkinnällisestä käytöstä

Tutkimuksen nimi:

Suomalaisten lääkärien kokemuksia anabolisten steroidien ei-lääkinnällisestä käytöstä

Tutkimuksen alkuperäinen nimi:

Clinical experiences of Finnish physicians with individuals using anabolic-androgenic steroids for non-medical purposes: A qualitative interview study

Tekijä:

Laitinen, P., Nyberg, N., Lemettilä, M., Huovinen, M.

Lähde:

Laitinen P, Nyberg N, Lemettilä M, Huovinen M. Clinical experiences of Finnish physicians with individuals using anabolic-androgenic steroids for non-medical purposes: A qualitative interview study. Performance Enhancement & Health. 2026;14:100454. DOI: 10.1016/j.peh.2026.100454

Julkaisuvuosi:

2026

Tiivistelmä:

Johdanto

Anabolis-androgeenisia steroideja (AAS) käytetään lääkinnällisten käyttötarkoitusten lisäksi ilman lääketieteellistä perustetta esimerkiksi lihasmassan, voiman ja ulkonäön muokkaamiseen. Ei-lääkinnälliseen käyttöön voi liittyä huomattavasti hoitoannoksia suurempia annoksia sekä useiden aineiden samanaikaista käyttöä. AAS-aineiden pitkäaikaiseen ja suuriannoksiseen käyttöön on aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty muun muassa hormonaalisia, sydän- ja verisuoniterveyteen liittyviä sekä psyykkisiä haittoja.

AAS-aineita käyttävien ihmisten kohtaamisesta suomalaisessa terveydenhuollossa on kuitenkin ollut vain vähän tutkimustietoa. Käyttöön voi liittyä myös hoitoon hakeutumisen esteitä. Käyttäjät eivät välttämättä kerro aineiden käytöstä terveydenhuollossa, ja aiemmissa tutkimuksissa on tuotu esiin kokemuksia leimautumisesta sekä epäluottamuksesta terveydenhuollon ammattilaisia kohtaan.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää eri erikoisalojen suomalaisten lääkärien kliinisiä kokemuksia AAS-aineita ei-lääkinnällisesti käyttävistä potilaista. Tutkijat tarkastelivat erityisesti sitä, millaisia käyttäjäryhmiä lääkärit olivat työssään kohdanneet, millaisia terveyshaittoja he olivat havainneet sekä miten näitä potilaita oli hoidettu suomalaisessa terveydenhuollossa.

Tutkimusmenetelmät

Tutkimus oli laadullinen haastattelututkimus. Siihen osallistui kahdeksan julkisessa terveydenhuollossa työskentelevää lääkäriä eri puolilta Suomea. Osallistujista neljä oli endokrinologeja ja muut psykiatrian, sisätautien, neurologian ja kliinisen neurofysiologian erikoislääkäreitä. Kerätty aineisto analysoitiin induktiivisella temaattisella analyysilla.

Analyysissa muodostui kolme pääteemaa, jotka olivat AAS-aineita käyttävien henkilöiden kohtaaminen kliinisessä työssä ja aineiden käyttötavat, lääkärien havaitsemat terveyshaitat sekä lääkärien kokemukset potilaskohtaamisista, hoidosta ja käytön ehkäisystä.

Tutkimustulokset

Ketä terveydenhuollossa kohdataan?

AAS-aineita ei-lääkinnällisesti käyttävien potilaiden kohtaamisen yleisyys vaihteli huomattavasti lääkärin erikoisalan mukaan. Endokrinologit kohtasivat heitä useimmin, osa viikoittain tai kuukausittain, kun taas joillakin muilla erikoisaloilla kohtaamisia oli huomattavasti harvemmin.

Lääkärien kokemuksissa erottui kaksi keskeistä käyttäjäprofiilia. Ensimmäiseen ryhmään kuuluivat erityisesti voimaharjoittelua ja voimalajeja harrastavat sekä lihaksikkaaseen ulkomuotoon pyrkivät henkilöt. Toiseen ryhmään kuuluivat henkilöt, jotka käyttivät testosteronia omaehtoisesti esimerkiksi opioidien käyttöön liittyvän hypogonadismin eli sukupuolirauhasten vajaatoiminnan oireiden hoitamiseen.

Valtaosa lääkärien kohtaamista potilaista oli 20–40-vuotiaita miehiä, mutta potilaiden sosioekonomiset taustat vaihtelivat. Myös naisia oli kohdattu, mutta selvästi harvemmin. Lääkärit kuvasivat lisäksi muiden päihteiden, lääkkeiden ja suorituskykyä tai ulkonäköä muokkaavien aineiden samanaikaista käyttöä osalla potilaista.

AAS-aineita käytettiin lääkärien kuvausten perusteella tavallisimmin lihaksensisäisinä pistoksina. Käyttöannosten ja -välien selvittäminen saattoi kuitenkin olla vaikeaa, sillä potilaat eivät aina halunneet kertoa käytöstään yksityiskohtaisesti.

Hormonaaliset ja lisääntymisterveyteen liittyvät haitat

Hormonaaliset häiriöt olivat tutkimuksessa yleisimmin kuvattuja AAS-aineiden käyttöön liittyviä terveysongelmia. Erityisesti endokrinologit kohtasivat potilaita, joilla oli pitkäaikaisen käytön jälkeen hypogonadismia. Siihen liittyvinä oireina kuvattiin muun muassa väsymystä ja seksuaalisen halun heikentymistä.

Myös hedelmällisyysongelmia esiintyi lääkärien kokemuksissa toistuvasti. Potilailla oli todettu esimerkiksi siittiöiden määrän huomattavaa vähenemistä tai niiden täydellistä puuttumista siemennesteestä. Naisilla lääkärit olivat kohdanneet myös virilisoivia vaikutuksia eli miesmäisten piirteiden korostumista.

Lääkärien haastatteluissa osa hormonaalisista muutoksista arvioitiin pitkäkestoisiksi tai mahdollisesti pysyviksi etenkin pitkään jatkuneen, suuriannoksisen käytön jälkeen. Haastattelututkimuksen perusteella ei kuitenkaan voida määrittää näiden haittojen yleisyyttä tai varmuudella osoittaa yksittäisten oireiden syy-yhteyttä AAS-aineiden käyttöön.

Sydän- ja verisuonihaitat

Toinen keskeinen lääkärien kuvaama haittaryhmä liittyi sydän- ja verenkiertoelimistöön sekä verenkuvaan. Haastatteluissa mainittiin muun muassa kohonneita hemoglobiiniarvoja, sydänlihassairauksia, sydämen vajaatoimintaa, sydäninfarkteja ja veritulppia.

Lääkärit olivat kohdanneet esimerkiksi laskimotukoksia ja keuhkoveritulpan. Tutkimuksen vakavimpana yksittäisenä tapahtumana neurologi kuvasi nuoren potilaan aivoverenkiertohäiriön. Lääkäri epäili sen liittyneen suurella annoksella toteutettuun testosteronihoitoon, jolle hänen arvionsa mukaan ei ollut asianmukaista lääketieteellistä käyttöaihetta. Kyse oli lääkärin kliinisestä arviosta yksittäisessä potilastapauksessa, eikä tutkimusasetelman perusteella voida osoittaa tapahtuman syy-yhteyttä varmasti.

Lisäksi haastatteluissa nousivat esiin tiheälyöntiset sydämen rytmihäiriöt sekä epäedulliset muutokset veren rasva-arvoissa.

Psyykkiset ja käyttäytymiseen liittyvät oireet

Useat lääkärit kuvasivat AAS-aineita käyttävillä potilailla myös psyykkisiä ja käyttäytymiseen liittyviä oireita. Haastatteluissa mainittiin muun muassa väsymys, aloitekyvyttömyys, ärtyneisyys, impulsiivisuus ja aggressiivisuus.

Lääkärit havaitsivat joillakin potilailla myös muiden aineiden ongelmallista käyttöä tai useiden aineiden samanaikaista käyttöä. Tutkijat korostavatkin, ettei AAS-aineiden käyttöä tulisi aina tarkastella erillisenä ilmiönä, vaan osalla käyttäjistä siihen voi liittyä laajempaa päihteiden käyttöä, riippuvuusongelmia tai mielenterveyteen liittyviä haasteita.

Harvemmin esiin nousseita haittoja olivat akne, pistoskohtien infektiot ja munuaisten toimintaan liittyvät poikkeavuudet. Kaikissa tapauksissa lääkärit eivät kuitenkaan pystyneet arvioimaan, johtuiko havaittu ongelma AAS-aineiden käytöstä, muista samanaikaisesti käytetyistä aineista vai esimerkiksi suuresta lihasmassasta.

Käytöstä ei aina kerrota terveydenhuollossa

Lääkärien kokemusten perusteella osa AAS-aineita käyttävistä henkilöistä hakeutuu terveydenhuoltoon vasta vuosien käytön jälkeen. Hoitoon saatetaan hakeutua esimerkiksi hedelmällisyysongelman tai sydän- ja verisuonioireiden vuoksi sen sijaan, että ensisijaisena syynä olisi AAS-aineita käytöstä aiheutuva huoli.

AAS-aineiden käytöstä ei välttämättä kerrota lääkärille, vaikka kliiniset löydökset herättäisivät epäilyn käytöstä. Tutkimuksessa hyvän ja luottamuksellisen hoitosuhteen nähtiin helpottavan käytöstä puhumista. Avoin keskustelu puolestaan mahdollistaa terveyshaittojen arvioinnin ja tarkoituksenmukaisen seurannan.

Hoito on pääosin oireenmukaista

Haastateltujen lääkärien mukaan AAS-aineiden ei-lääkinnälliseen käyttöön liittyvien terveysongelmien hoito perustuu Suomessa pitkälti havaittujen oireiden ja sairauksien hoitoon. Tutkimuksen mukaan Suomessa ei ole erityisiä valtakunnallisia hoito-ohjeita juuri AAS-aineiden ei-lääkinnälliseen käyttöön liittyvien ongelmien hoitamiseksi.

Hormonaalisten ongelmien yhteydessä osa lääkäreistä kuvasi käytäntöjä, joissa omaehtoinen suuriannoksinen steroidien käyttö pyrittiin lopettamaan ja potilaan hormonaalista tilannetta hoidettiin lääketieteellisesti hänen yksilöllisen tilanteensa perusteella. Sydän-, iho- ja mielenterveyteen liittyviä haittoja hoidettiin puolestaan olemassa olevien kansallisten hoitosuositusten mukaisesti.

Haastatteluissa tuotiin esiin myös psykologisen tuen ja tarvittaessa muiden palvelujen, kuten mielenterveys- tai päihdepalvelujen, merkitys. Tutkimuksessa kuvatut hoitokäytännöt perustuvat yksittäisten lääkärien kokemuksiin, eikä niitä tule tulkita AAS-aineiden käytöstä aiheutuvien haittojen hoitosuositukseksi.

Tietoa tarvitaan sekä käyttäjille että terveydenhuollon ammattilaisille

Kaikki haastatellut lääkärit pitivät käytön ehkäisyä ja tiedon lisäämistä tärkeänä. He ehdottivat AAS-aineisiin liittyvän tiedon sisällyttämistä nuorille suunnattuun päihdekasvatukseen sekä tiedon tarjoamista kuntosaleilla ja muissa liikuntaympäristöissä.

Myös terveydenhuollon ammattilaisille kaivattiin lisää helposti saatavilla olevaa tietoa AAS-aineiden käytön tunnistamisesta, terveysriskeistä ja hoidosta. Lääkärien mukaan AAS-aineiden käytöstä kysyminen ei kuulu vastaanotoilla yhtä rutiininomaisesti esitettäviin kysymyksiin kuin esimerkiksi alkoholin, tupakkatuotteiden tai muiden päihteiden käyttö.

Tutkimuksen rajoitukset

Tutkimuksen tuloksia on tulkittava laadullisen tutkimusasetelman mukaisesti. Tutkimukseen osallistui vain kahdeksan lääkäriä, joista puolet oli endokrinologeja. Osallistujat rekrytoitiin tutkijoiden ammatillisten verkostojen kautta, mikä voi vaikuttaa siihen, millaisia kokemuksia aineistoon valikoitui.

Tutkimuksessa tarkasteltiin lääkärien kokemuksia ja havaintoja, ei AAS-aineita käyttävien henkilöiden omia kokemuksia tai potilasrekistereistä varmennettuja terveysvaikutuksia. Sen perusteella ei siksi voida arvioida haittojen yleisyyttä suomalaisilla AAS-aineiden käyttäjillä eikä osoittaa yksittäisten terveysongelmien syy–seuraussuhdetta AAS-aineiden käyttöön.

Tutkimuksen vahvuutena voidaan pitää sitä, että mukana oli lääkäreitä viideltä eri erikoisalalta ja eri puolilta Suomea. Tutkijoiden mukaan keskeiset teemat myös toistuivat haastatteluissa pienestä osallistujamäärästä huolimatta.

Johtopäätökset

Tutkimus antaa laadullisia havaintoja siitä, millaisina AAS-aineiden ei-lääkinnälliseen käyttöön liittyvät ongelmat näyttäytyvät suomalaisten lääkärien kliinisessä työssä.

Lääkärien kokemuksissa korostuivat erityisesti hormonaaliset ja lisääntymisterveyteen liittyvät ongelmat sekä sydän- ja verisuonihaitat. Lisäksi esiin nousivat psyykkiset oireet, useiden aineiden samanaikainen käyttö ja se, etteivät käyttäjät aina hakeudu hoitoon tai kerro AAS-aineiden käytöstään terveydenhuollossa.

Tutkimuksen perusteella AAS-aineita käyttävien henkilöiden kohtaamiseen ja hoitoon tarvitaan lisää tutkimustietoa sekä nykyistä selkeämpiä toimintamalleja. Tutkijat pitävät tärkeänä myös matalan kynnyksen palveluja, luottamuksellista ja leimaamatonta kohtaamista sekä terveydenhuollon ammattilaisten osaamisen vahvistamista.

Ennaltaehkäisyssä tutkimus nostaa esiin erityisesti nuoret ja nuoret aikuiset. Tutkijoiden mukaan tietoisuutta AAS-aineiden terveyshaitoista tulisi lisätä sekä väestössä että terveydenhuollossa.

Teema:

Anaboliset steroidit
Haittavaikutukset
Kuntodoping

Referrer name:

Petri Koskela, TtM