Lahjoita
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

17.04.2024 | Tutkimustiivistelmä

Kehonrakentajat selittävät lihasdysmorfiaa ”The day you start lifting is the day you become forever small”

Tutkimuksen nimi:

Kehonrakentajat selittävät lihasdysmorfiaa ”The day you start lifting is the day you become forever small”

Tutkimuksen alkuperäinen nimi:

‘The day you start lifting is the day you become forever small’: Bodybuilders explain muscle dysmorphia.

Tekijä:

Underwood M, Olivardia R.

Lähde:

Underwood M, Olivardia R. (2022) ‘The day you start lifting is the day you become forever small’: Bodybuilders explain muscle dysmorphia. Health. 27:6.  doi:10.1177/13634593221093494

Julkaisuvuosi:

2022

Tiivistelmä:

4.8.2022

Taustaa

Lihasdysmorfiaa on totuttu tulkitsemaan vain lääketieteellisenä ilmiönä, vaikka tunnistetaan, että sen taustalla on usein sosiokulttuurisia tekijöitä. Bigoreksiaksi ja käänteiseksi anoreksiaksikin kutsuttua lihasdysmorfiaa on havaittu yleisimmin kehonrakentajilla, jotka jo lajinsa puolesta tavoittelevat lihaksikasta ja vähärasvaista kehoa. Lihasdysmorfia luokitellaan lääketieteessä dysmorfisen ruumiinkuvahäiriön (BDD) alamuodoksi. Se on mielenterveyden häiriö, jossa lihaksikas henkilö on kovasta treenaamisesta ja ruokavalion muokkaamisesta huolimatta tyytymätön lihaksistoonsa ja kokee liian pieneksi kokemastaan kehostaan merkittävää ahdistusta ja häpeää. Lihasdysmorfiaa esiintyy muuta väestöä useammin (kilpa)kehonrakentajien keskuudessa.

Tutkimus ja menetelmät

Tutkijat halusivat tuoda lihasdysmorfian lääketieteellisen selitysmallin rinnalle kehonrakentajien omiin kokemuksiin ja havaintoihin pohjautuvan sosiokulttuurisen selitysmallin laajentaakseen ymmärrystä häiriöstä. Tutkijat esittävät, että vallitseva lihasdysmorfiaa selittävä lääketieteellinen malli perustuu liian pieniin ja suppeisiin otoksiin ja tutkimusasetelmiin, jotka eivät ole kokonaisuutena metodologisesti laadukkaita. Lihasdysmorfian etiologian, taudinkulun, ennusteen ja hoidon selvittäminen on heidän mukaansa vielä puutteellista, minkä takia he haluavat tuottaa lääketieteellistä mallia haastavan ilmiötä sisältä päin katsovan vaihtoehtoisen mallin.

Tämän etnografisen tutkimuksen aineiston muodostivat 37 eri henkilön kanssa käydyn syvällisemmän keskustelun lisäksi tutkijan analyysi aihetta käsittelevistä verkkokeskusteluista, podcasteista, YouTube-videoista ja niiden kommenteista. Kerätty materiaali anonymisoitiin ja koodattiin temaattisesti NVivon avulla.

Kehonrakentajien selitysmalli

Kehonrakennus tähtää kehon muokkaukseen ja vaatii varsinkin kilpatasolla tiukkaa ruokavalion rajaamista, jopa pakonomaisena pidettyä treenaamista, kehon tiukkaakin arvostelua ja peilaamista ja monesti myös dopingaineiden käyttöä.

Monet aineistossa esiintyvät kehonrakentajat pitivät lihasdysmorfiaa osana lajiaan. Heille kyse on jatkumosta ajatuksia ja tunteita, jotka voivat olla vahvempia tai lievempiä ja jossa itselle asetettu kehotavoite siirtyy koko ajan vaativammaksi, eikä saavutettuun ulkonäköön olla koskaan tyytyväisiä. Lihasdysmorfia nähtiin kehonrakennuksen ja siihen liittyvien käytäntöjen seurauksena, ei toisinpäin, ja kehonrakentajat näkevätkin kehonrakennusyhteisöt riskiympäristöinä lihasdysmorfian kehittymisen  kannalta: Kaikki ympärillä olevat ihmiset ovat yhtä lailla sitoutuneet kehon muokkaukseen keinoin, joita lajin ulkopuoliset pitävät epäterveinä. Jotkut näkivät lihasdysmorfian normaalina ja jopa erottamattomana osana kehonrakennusta, mistä toiset olivat eri mieltä ja pitivät näkemystä häiriöstä vahvasti kärsivien ongelmaa vähättelevänä.

Koska lihasdysmorfia nähtiin jatkumona, joka tiettyyn rajaan asti tuki kehonrakennustavoitteita, hoitoon hakeutumista ja parantumista ei pidetty tarpeellisena. Moni piti kuitenkin tarpeellisena hillitä lihasdysmorfian kehittymistä mm. asettamalla realistiset tavoitteet ja seuraamalla kehitystään mittaamalla ja kehitystä tallentavien valokuvien avulla. Myös sosiaalisen median lukutaitoa pidettiin tärkeänä, jotta omaa kehoa ei verrattaisi muiden esimerkiksi kuvanmuokkauksen avulla saamiin tuloksiin. Myös huomion siirtämistä lihasten koosta niiden voiman kehittämiseen suositeltiin, mikä sekin tosin saattoi tuottaa pakkomiellettä voiman jatkuvaan kehittymiseen.

Lihasdysmorfiasta kärsivillä on enemmän anabolisten steroidien (AAS) käyttöä. Steroidien kiistattomat vaikutukset lihaskasvuun toimivat ymmärrettävästi houkuttimena lihaksistoonsa tyytymättömille henkilöille.

Johtopäätös:

Tutkijat kaipaavat lisätutkimusta siitä, voiko kehonrakennusta harrastaa mielenterveyttä tukevalla tavalla. Missä menee terveen kehonrakentamisen ja lihasdysmorfian raja? Äärimmäisen lihaksikkaan kehon tavoittelua ei pitäisi tutkijoiden mukaan automaattisesti määritellä sairaudeksi, vaikka jotkin kehonrakentamiseen liittyvät tavat ovatkin päällekkäisiä psykiatristen häiriöiden oireiden kanssa.

Tutkijat korostavat myös kehonrakennuksen mielenterveyttä vahvistavia puolia sen harrastajien näkökulmasta. On myös esitetty, että lihasdysmorfiaan johtava pakonomainen kehonrakennus voi olla joillekin mielenterveyttä tukeva selviytymiskeino ja itselääkintää, jolloin siitä ei pyritä parantumaan, mutta sitä pyrittiin hallitsemaan. Tutkijat tosin esittävät, että monet kehonrakennusyhteisössä jaetut lihasdysmorfian hallintastrategiat (kehon mittaaminen, valokuvien ottaminen, hyväksynnän hakeminen muilta) voivat olla myös häiriötä ylläpitäviä tapoja. Tutkijoiden mukaan akateemisen yhteisön tulisi auttaa kehonrakennusyhteisöä kehittämään tehokkaampia keinoja ennaltaehkäistä ja hallita lihasdysmorfiaa ja huolehtia siitä, ettei ympärillä ole vain vääristynyttä kehonkuvaa normalisoivia ääniä.

Kehonrakennuspiireissä on normalisoitu moni muuten ongelmallisena pidetty ajattelutapa ja toimintamalli, kuten syömisen rajoittaminen ja kehon jatkuva tarkkailu. Kun käytöstä pidetään normaalina ja jopa tervetulleena osana kehonrakennusta, mahdollisin ongelmiin ei haeta apua. Jotta lihasdysmorfiaa voidaan ymmärtää, täytyy ymmärtää myös kulttuurin rooli sen synnyssä ja ylläpitämisessä. Elämme maailmassa, jossa ihmisen arvo määritellään koko ajan enemmän sen perusteella, kuinka hyvin hän on tavoittanut ns. ihannevartalon. Lihasdysmorfia pakottaa meidät pohtimaan, onko tämä mielenterveyden häiriöksi luokiteltu toiminta vain rationaalinen vastaus absurdiin tilanteeseen.

Teema:

Kehonkuva