Olet täällä

Ammattilaiset

Kuntodopingin käyttäjät

Vuonna 2012 ilmestyneessä kuntodopingia laajasti käsitelleessä tutkimuksessa käyttäjiä tyypiteltiin käytön ensisijaisten motiivien mukaan. Seuraava tyypittely perustuu kyseiseen tutkimukseen. Sen mukaan käyttäjät voidaan jakaa käyttömotiivien mukaan karkeasti neljään ryhmään, jotka usein myös lomittuvat toisiinsa: voimailu ja harrasteliikunta, ulkonäkö ja kehoprojekti, ammatillinen hyöty sekä alamaailma ja rikollisuus.

[1] Salasuo, M. & Piispa, M. (2012) Kuntodoping – näkökulmia dopingaineiden käyttöön huippu-urheilun ulkopuolella. Helsinki. Nuorisotutkimusverkosto, Tiede-julkaisusarja. (Saatavana avoimesti verkosta: https://docplayer.fi/68297489-Nuorisotutkimusverkosto.html)
 
[2] Christiansen, A. V., Vinther, A. S. & Liokaftos D. (2017) Outline of a Typology of Men’s Use of Anabolic Androgenic Steroids in Fitness and Strength Training Environments. Drugs: Education, Prevention and Policy 24:3, 295-305. 


Dopingaineiden käytön yleisyys

Dopingaineiden käytön yleisyys ja sen tutkiminen on ollut vuoden 2010 jälkeen osa THL:n huumekyselyä. Tutkimus toistettiin vuosina 2014 ja 2018. Kuten vuoden 2010 kyselyssä, myös vuosina 2014 ja 2018 noin yksi prosentti vastaajista kertoi käyttäneensä joskus elinaikanaan dopingaineita. Tulokset osoittivat dopingin käytön yleisyyden pysyneen läpi 2010-luvun samalla tasolla. 

[1] Salasuo, M. & Piispa, M. (2012) Kuntodoping – näkökulmia dopingaineiden käyttöön huippu-urheilun ulkopuolella. Helsinki. Nuorisotutkimusverkosto, Tiede-julkaisusarja. (Saatavana avoimesti verkosta: https://docplayer.fi/68297489-Nuorisotutkimusverkosto.html)
 
[2] Seppälä, T. (2012) Anabolisten aineiden väärinkäyttö. http://www.antidoping.fi/view.cfm?page=2C4C2739-807B-496C-9C1C-BB59AA0E1F9F (Viitattu 7.2.2012).
 
[3] Korte, T., Pykäläinen, J., Lillsunde, P., & Seppälä (1996) Huumausaineita ja rauhoittavia lääkkeitä käytetään runsaasti vankiloissa. Kansanterveys-lehti 10/1996, 9–10.
 
[4] Kunttu & Huttunen (2004) Yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimus 2004. Helsinki: YTHS, tutkimuksia 40.
 
[5] Pirkola, S. & Seppälä, T. (2005) Huumausaineiden ja anabolisten hormonien käyttö. Teoksessa Koskinen, Kestilä, Martelin & Aromaa (toim.) Nuorten aikuisten terveys. Terveys 2000 -tutkimuksen perustulokset 18–29-vuotiaiden terveydestä ja siihen liittyvistä tekijöistä. Helsinki: Kansanterveyslaitos, julkaisuja B7/2005, 65–70.
 
[6] Kunttu, K. & Huttunen, T. (2008) Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2008. Helsinki: Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 45.
 
[7] Mattila, V., Rimpelä, A., Jormanainen, V., Sahi, T. & Pihlajamäki, H. (2010) Anabolic-androgenic steroid use among young Finnish males. Scandinavian Journal of Medicine and Science 20:2, 330.
 
[8] Mattila, V., Parkkari, J., Laakso, L., Pihlajamäki, H. & Rimpelä, A. (2009) Use of dietary supplements and anabolic-androgenic steroids among Finnish adolescents in 1991–2005. European Journal of Public Health 20:3, 306–311.
 
[9] Wallin, S. (2007): Dopingista kansantauti? Turun Sanomat, kolumni. 26.9.2007.
 
[10] Wallin, S. (2007) Dopingista kansantauti? Opetusministeriön tiedote 26.9.2007. Http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2007/09/Wallin_doping.html?lang=fi. (Viitattu 12.12.2009.) 
 
[11] Myllyniemi, S. (2009) Aika vapaalla. Nuorten vapaa-aikatutkimus 2009. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 92.
 
[12] Hakkarainen, Metso & Salasuo (2011) Hamppuikäpolvi, sekakäyttö ja doping. Vuoden 2010 huumekyselyn tuloksia. Yhteiskuntapolitiikka 76:4, 397–412.
 
[13] Hakkarainen, P., Karjalainen, K., Ojajärvi, A. & Salasuo, M. (2014) Huumausaineiden ja kuntodopingin käyttö ja niitä koskevat mielipiteet Suomessa vuonna 2014. Yhteiskuntapolitiikka, 80:4, 319-333.
 
[14] Hakkarainen, P. & Karjalainen, K. & Salasuo, M. (2019) Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet 2018. Helsinki: THL – Tilastoraportti 2/2019. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137660/Suomalaisten_huumeid... (Viitattu 20.8.2019).


Doping ja riskien manipulointi

Doping ja riskien manipulointi -tietoartikkelissa käsitellään dopingaineita käyttävien henkilöiden keskenään jakamaa asiantuntemusta ja pyrkimystä minimoida aineiden käytön haittoja.

[1] Karila (2003): Adverse effects of anabolic androgenic steroids on the cardiovascular, metabolic and reproductive systems of anabolic substance abusers. Helsinki: Publication of National Public Health Institute A 12/ 2003.

[2] Pärssinen & Seppälä (2002): Steroid use and long term health risks in former athletes. Sports Med. 32, 84–94.

[3] Monaghan (2001): Bodybuilding, drugs and risk. Health, risk and society. New York: Routledge.

[4] Verroken (2005): Drug use and abuse in sport. David Mottram (ed.) Drugs in sport. London: Routledge, 29–62.

[5] Seppälä & Taimela  (1995): Anaboliset aineet ja liikunta. Teoksessa Liikuntalääketiede. Helsinki: Duodecim, 391–401.

[6] Huhtaniemi (1993): Anabolisten steroidien käyttöön liittyvät terveysvaarat. Duodecim 110 (10), 1020–1028.

[7] Monaghan (1999): Challenging medicine? Bodybuilding, drugs and risk. Sociology of health and illness 6, 707–734.

[8] Maloff, Becker, Fonaroff & Rodin (1979): Informal social controls and their influence on substance use. Journal on drug issues 9 (2), 161-183.

[9] Wroblewska (1996): Androgenic-anabolic steroids and body dysmorphia in young men. Journal of Psychosomatic research 42 (3), 225–234.

[10] Pope, Phillips, Olivardia, & Olivar (2000): The Adonis complex: the secret crisis of male body obsession. New York: Simon & Schuster.

[11] Lukas (1996): CNS effects and abuse liability of anabolic-androgenic steroids. Annual Review of Pharmacology and Toxicology 36, 333–357.

[12] Sullivan, Kennedy, Casey, Day, Corrigan & Wodak (2000): Anabolic-androgenic steroids: medical assessment of present, past and potential users. Medical journal of Australia 173, 323–327.



Anabolisten steroidien ja päihteiden yhteisvaikutukset

Anabolisten steroidien ja päihteiden yhteisvaikutuksia selvittävä tietoartikkeli. Tässä artikkelissa keskitytään muutamaan yleisimmin käytettyyn päihteeseen: amfetamiiniin, ekstaasiin, kokaiiniin, kannabikseen ja alkoholiin. 

1. Zotti M, Tucci P, Colaianna M, et al. Chronic nandrolone administration induces dysfunction of the reward pathway in rats. Steroids. 2014;79:7-13. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0039128X13002195. doi: //doi.org/10.1016/j.steroids.2013.10.005.

2. Mhillaj E, Morgese MG, Tucci P, Bove M, Schiavone S, Trabace L. Effects of anabolic-androgens on brain reward function. Front Neurosci. 2015;9:295. doi: 10.3389/fnins.2015.00295 [doi].

3. Kanayama G, Brower KJ, Wood RI, Hudson JI, Pope HG,Jr. Issues for DSM-V: Clarifying the diagnostic criteria for anabolic-androgenic steroid dependence. Am J Psychiatry. 2009;166(6):642-645. doi: 10.1176/appi.ajp.2009.08111699 [doi].

4. Molero Y, Bakshi AS, Gripenberg J. Illicit drug use among gym-goers: A cross-sectional study of gym-goers in sweden. Sports Med Open. 2017;3(1):8. doi: 10.1186/s40798-017-0098-8 [doi].

5. Skarberg K, Nyberg F, Engstrom I. Multisubstance use as a feature of addiction to anabolic-androgenic steroids. Eur Addict Res. 2009;15(2):99-106. doi: 10.1159/000199045 [doi].

6. Sagoe D, McVeigh J, Bjornebekk A, Essilfie MS, Andreassen CS, Pallesen S. Polypharmacy among anabolic-androgenic steroid users: A descriptive metasynthesis. Subst Abuse Treat Prev Policy. 2015;10:5. doi: 10.1186/s13011-015-0006-5 [doi].

7. Kurling S, Kankaanpaa A, Seppala T. Sub-chronic nandrolone treatment modifies neurochemical and behavioral effects of amphetamine and 3,4-methylenedioxymethamphetamine (MDMA) in rats. Behav Brain Res. 2008;189(1):191-201. doi: 10.1016/j.bbr.2007.12.021 [doi].

8. Meilman PW, Crace RK, Presley CA, Lyerla R. Beyond performance enhancement: Polypharmacy among collegiate users of steroids. J Am Coll Health. 1995;44(3):98-104. doi: 10.1080/07448481.1995.9939101 [doi].

9. Steensland P, Hallberg M, Kindlundh A, Fahlke C, Nyberg F. Amphetamine-induced aggression is enhanced in rats pre-treated with the anabolic androgenic steroid nandrolone decanoate. Steroids. 2005;70(3):199-204. doi: S0039-128X(05)00016-4 [pii].

10. Kailanto S, Kankaanpaa A, Seppala T. Subchronic steroid administration induces long lasting changes in neurochemical and behavioral response to cocaine in rats. Steroids. 2011;76(12):1310-1316. doi: 10.1016/j.steroids.2011.06.011 [doi].

11. Tseng YT, Rockhold RW, Hoskins B, Ho IK. Cardiovascular toxicities of nandrolone and cocaine in spontaneously hypertensive rats. Fundam Appl Toxicol. 1994;22(1):113-121. doi: S0272059084710141 [pii].

12. Engi SA, Cruz FC, Leao RM, Spolidorio LC, Planeta CS, Crestani CC. Cardiovascular complications following chronic treatment with cocaine and testosterone in adolescent rats. PLoS One. 2014;9(8):e105172. doi: 10.1371/journal.pone.0105172 [doi].

13. Phillis BD, Irvine RJ, Kennedy JA. Combined cardiac effects of cocaine and the anabolic steroid, nandrolone, in the rat. European Journal of Pharmacology. 2000;398(2):263-272. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0014299900002946. doi: //doi.org/10.1016/S0014-2999(00)00294-6.

14. Celerier E, Ahdepil T, Wikander H, Berrendero F, Nyberg F, Maldonado R. Influence of the anabolic-androgenic steroid nandrolone on cannabinoid dependence. Neuropharmacology. 2006;50(7):788-806. doi: S0028-3908(05)00405-3 [pii].

15. Struik D, Fadda P, Zara T, et al. The anabolic steroid nandrolone alters cannabinoid self-administration and brain CB1 receptor density and function. Pharmacological Research. 2017;115:209-217. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1043661816306685. doi: //doi.org/10.1016/j.phrs.2016.11.031.

16. Conacher GN, Workman DG. Violent crime possibly associated with anabolic steroid use. Am J Psychiatry. 1989;146(5):679.

17. Lindqvist A, Johansson-Steensland P, Nyberg F, Fahlke C. Anabolic androgenic steroid affects competitive behaviour, behavioural response to ethanol and brain serotonin levels. Behavioural Brain Research. 2002;133(1):21-29. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0166432801004089. doi: //doi.org/10.1016/S0166-4328(01)00408-9.

18. Johansson P, Lindqvist A, Nyberg F, Fahlke C. Anabolic androgenic steroids affects alcohol intake, defensive behaviors and brain opioid peptides in the rat. Pharmacology Biochemistry and Behavior. 2000;67(2):271-279. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0091305700003658. doi: //doi.org/10.1016/S0091-3057(00)00365-8.

 



Anabolisten steroidien haittavaikutusten tutkiminen

Anabolisten steroidien haittavaikutusten tutkiminen ja tiedustelu on paikallaan, jos potilaan oireet viittaavat steroidien haittavaikutuksiin. Tässä tietoartikkelissa kerrotaan, mitä lääkärin tulisi tutkia anabolisten steroidien käytön aiheuttamia haittavaikutuksia epäiltäessä.

Mustajoki P (2009): Tietoa potilaalle: Anaboliset steroidit ja terveys. Lääkärikirja Duodecim [online] Helsinki, Kustannus Oy Duodecim.

Seppälä T (2009): Steroididoping. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Taimela S & Seppälä T  (1994): Voimaharjoittelussa käytettävien anabolisten aineiden haitat. Suomen Lääkärilehti 20–21: 2051–2061.



Anaboliset steroidit ja miehen lisääntymisterveys

Anaboliset steroidit ja miehen lisääntymisterveys -tietoartikkelissa kerrotaan anabolisten androgeenien vaikutuksista kivesten toimintaan ja sen häiriintymiseen, seksuaaliseen halukkuuteen ja muihin haittavaikutuksiin sekä näiden vaikutusten tutkimiseen ja hoitoon.

[1] Hämäläinen P. Anabolisten steroidien aiheuttama hypogonadismi. Suom Lääkäril 2016; 71(3): 139–45.

[2] Baggish AL ym. Cardiovascular Toxicity of Illicit Anabolic-Androgenic Steroid Use. Circulation. 2017;135(21):1991-2002.
 
[3] Karila, Hovatta & Seppälä.  Concomitant abuse of anabolic androgenic steroids and human chorionic gonadotrophin impairs spermatogenesis in power athletes. International Journal of Sports Medicine 2004; 25: 257–63.
 
[4] Kanayama G, Pope HG, Hudson JI. Public health impact of androgens. Curr Opin Endocrinol Diabetes Obes. 2018; 25(3):218-223.
 
[5] Koskelo J. Kuntodoping – mistä on kyse? Sic! Lääketietoa Fimeasta 2015;1:26–7.
 
[6] Torres-Calleja ym. Effect of androgenic anabolic steroids on sperm quality and serum hormone levels in adult male bodybuilders. Life Science 2001; 68: 1769–74.
 
[7] Pope HG, ym. Adverse health consequences of performance-enchancing drugs: An Endocrine Society Scientific Statement Endocr Rev 2014; 35(3): 341–75.
 


Anaboliset steroidit aiheuttavat pitkäaikaisia muutoksia aivoissa

Anaboliset steroidit aiheuttavat pitkäaikaisia muutoksia aivoissa vaikuttamalla mm. aivojen serotoniini- ja dopamiinivälittäjäainejärjestelmiin. 

[1] Giammanco, Tabacchi , Giammanco, Di Majo & La Guardia (2005): Testosterone and aggressiveness. Medical Science Monitor Apr;11(4):RA136-45.

[2] Bahrke, Yesalis, Kopstein & Stephens (2000): Risk factors associated with anabolic-androgenic steroid use among adolescents. Sports Medicine Jun;29(6):397-405.

[3] Kurling, Kankaanpaa &  Seppala (2008): Sub-chronic nandrolone treatment modifies neurochemical and behavioral effects of amphetamine and 3,4-methylenedioxymethamphetamine (MDMA) in rats. Behavioural Brain Research May 16;189(1):191-201.

[4] Kurling-Kailanto, Kankaanpaa & Seppala (2010): Subchronic nandrolone administration reduces cocaine-induced dopamine and 5-hydroxytryptamine outflow in the rat nucleus accumbens. Psychopharmacology Apr;209(3):271-81.

[5] de Souza Silva, Topic, Huston & Mattern (2008): Intranasal administration of progesterone increases dopaminergic activity in amygdala and neostriatum of male rats. Neuroscience Nov 11;157(1):196-203.

[6] de Souza Silva, Mattern, Topic, Buddenberg  & Huston (2009): Dopaminergic and serotonergic activity in neostriatum and nucleus accumbens enhanced by intranasal administration of testosterone. European Neuropsychopharmacology Jan;19(1):53-63.

[7] Kanayama, Cohane, Weiss & Pope (2003): Past anabolic-androgenic steroid use among men admitted for substance abuse treatment: an underrecognized problem? Journal of Clinical Psychiatry Feb;64(2):156-60.

[8] Lindqvist & Fahlke (2005): Nandrolone decanoate has long-term effects on dominance in a competitive situation in male rats. Physiology& Behaviour Jan 31;84(1):45-51.

[9] Estrada, Varshney & Ehrlich (2006): Elevated testosterone induces apoptosis in neuronal cells. Journal of Biological Chemistry Sep 1;281(35):25492-501.

[10] Kailanto, Kankaanpää & Seppälä (2011): Subchronic steroid administration induces long lasting changes in neurochemical and behavioral response to cocaine in rats. Steroids Nov;76(12):1310-6.



Ravintolisät

Ravintolisät ovat elintarvikkeita, jotka eroavat tavanomaisista elintarvikkeista joko ulkomuodoltaan tai käyttötavaltaan. Ravintolisiä säätelee elintarvikelaki ja niitä valvova viranomainen on Ruokavirasto.  Klikkaa yleisimmin käytetyt ja tutkitut ravintolisät näkyviin sivun lopussa olevista linkeistä.

Hiilihydraattivalmisteilla, kuten urheilujuomilla ja geeleillä, voidaan parantaa suorituskykyä pitkissä ja kovatehoisissa (yli 1,5-2 t) kestävyyssuorituksissa. Vaikutus perustuu siihen, että hiilihydraattien nauttimisella voidaan ylläpitää verensokeripitoisuutta ja viivästyttää glykogeenivarastojen tyhjenemistä. Käytännössä niiden avulla voidaan ylläpitää pidempään suorituksen tehoa ja lykätä uupumiseen kuluvaa aikaa. Vaikutus suorituskykyyn on suhteellisen pieni, muutamia prosentteja. Vaikutuksella voi kuitenkin olla käytännön merkitystä esim. kilpailutilanteessa. 
 
Suositeltu hiilihydraattien määrä on 1-2 t suorituksissa noin 30 g/t, 2-3 t suorituksissa noin 60 g/t ja yli 2,5 t suorituksissa noin 90 g/t.  Fruktoosin ja glukoosin/maltodekstriinin (glukoosipolymeeri) suhteeksi suositellaan 1:2, joka perustuu eri hiilihydraattien imeytymiskapasiteettiin. Fruktoosia imeytyy tunnissa maksimissaan noin 30 g ja glukoosia selvästi enemmän, noin 60 g. Suurin osa markkinoilla olevista urheilujuomista ja geeleistä sisältää hiilihydraatteja suositellussa suhteessa. 
 
Lisäksi suun purskuttelu (5-10 sekunnin ajan, noin 5 min välein) hiilihydraattijuomilla (esim. 5% urheilujuoma) näyttäisi parantavan suorituskykyä lyhyissä (noin 30-75 min) kovatehoisissa kestävyyssuorituksissa. Vaikutus suorituskykyyn näyttäisi olevan noin 1-4%. Suorituskykyä parantava vaikutus on suurempi vähän harjoitelleilla ja vähäisempi enemmän harjoitelleilla, kuten urheilijoilla. Lyhyissä suorituksissa hiilihydraattivarastojen riittävyys ei ole rajoittava tekijä, vaan vaikutus näyttäisi välittyvän keskushermostollisten mekanismien välityksellä. 
Riittävä proteiinin saanti on voimalajien, mutta myös muiden lajien harrastajille tärkeää. Proteiinia tarvitaan lihasmassan ja muiden elimistön proteiinirakenteiden, kuten jänteiden ja energiantuottoon osallistuvien mitokondrioiden rakennusaineiksi. Suositeltu saanti on noin 1,2-2 g/kg/vrk. Joissain tilanteissa, kuten laihdutettaessa, optimaalinen määrä voi olla hieman suurempi (noin 2,0-2,5 g/kg). Riittävän määrän lisäksi säännöllisestä nauttimisesta (noin 2-4 t välein) ja hyvästä proteiinin laadusta voi olla hyötyä.
 
Proteiinilisistä, kuten yleisesti käytetystä heraproteiinista, voi olla etua voiman ja lihasmassan lisäämisessä, jos proteiinin saanti ruokavaliosta jää muuten suhteellisen vähäiseksi. Jos saanti on runsasta ilman lisääkin, ei lisän käytöstä ole todennäköisesti hyötyä.
 
Tutkimuksissa edulliset vaikutukset näyttäisivät selittyvän sillä, että proteiinilisä nostaa proteiinin määrän suositellulle tasolle. Proteiinin määrän noustessa yli 1,6 g/kg/vrk ei proteiinilisästä havaittu olevan enää hyötyä. Samoin proteiinipitoisesta palautusjuomasta ei myöskään todennäköisesti ole hyötyä, jos saanti on muuten runsasta. Proteiinilisä harjoituksen jälkeen voi olla käytännöllinen ratkaisu, jos ruoka ei treenin jälkeen maistu tai syöminen ei muuten vain ole mahdollista. Kova harjoitus voi lisätä proteiinisynteesiä jopa 1-2 vuorokautta, joten palautumisen ja kehittymisen tukemiseksi proteiinin saanti tulisi olla riittävää pidemmän aikaa.  
 
Aminohappovalmisteista, kuten suosituista leusiinista tai muista haaraketjuisista BCAA-aminohapoista, ei näyttäisi olevan hyötyä voiman tai lihasmassan lisäämisessä. Proteiinisynteesi vaatii kaikkien välttämättömien (8 kpl) riittävää saantia eikä yksittäisten aminohappojen nauttiminen riitä. Lisäksi leusiinia ja muita BCAA-aminohappoja saadaan ravinnosta, kuten maitotuotteista, runsaasti jo entuudestaan, joten lisien käyttö ei ole tarpeellista. 
Kreatiinin vaikutuksia on tutkittu runsaasti 1990-luvulta lähtien ja ylivoimaisesti eniten tutkittu valmiste on kreatiinimonohydraatti. Kreatiinilisän käyttö lisää lihassolujen kreatiinipitoisuutta noin 20-40%, jolloin kovatehoisissa suorituksissa energiaa pystytään tuottamaan pidempää. Kreatiinilisän avulla voidaan lisätä kreatiinifosfaatin (fosfokreatiinin) määrää ja ATP:n (adenosiinitrifosfaatti) uudelleen muodostumista ADP:stä (adenosiinidifosfaatti). ATP:tä ja kreatiinifosfaattia käytetään energianlähteenä erityisesti kovatehoisissa alle 30 sekunnin suorituksissa. 
 
Kreatiini parantaa suorituskykyä lyhytkestoisissa kovatehoisissa suorituksissa sekä lisää lihasvoimaa ja rasvattoman kudoksen määrää. Kreatiinista on hyötyä yhden tai useita lyhyitä kovatehoisia suorituksia sisältävissä lajeissa. Kreatiinivarastot voidaan täyttää tankkaamalla sitä 0,3 g/kg/vrk (20-30 g/vrk) noin 4-7 vrk. Pienemmillä annoksilla, noin 2-3 g/vrk, voidaan varastot täyttää noin kuukaudessa. Kreatiinin käyttö lisää painoa noin 0,6-1 kg lisäämällä lihasten sisäisen nesteen määrää kehossa. Kreatiinilla ei ole havaittu olevan haitallisia vaikutuksia terveyteen eikä kreatiinin käytössä ole tarvetta pitää taukoa. 
Kofeiini (1,3,7-trimetyyliksantiini) on keskushermostoa stimuloiva piriste. Kofeiinin tunnetuin lähde on kahvi, jossa sitä on lähes 100 mg/100 ml. Lisäksi energiajuomat, tee, kolajuomat, kaakao ja suklaa sisältävät kofeiinia. Yhden kofeiinitabletin pitoisuus on 100 mg.
 
Kofeiinin vaikutuksia on tutkittu runsaasti jo 1970-luvulta lähtien ja sen vaikutukset erityisesti kestävyyslajeissa tunnetaan hyvin. Kofeiini parantaa suorituskykyä useissa eri lajeissa ja eri mekanismeilla. Kofeiini voi vähentää liikunnan aikaista rasittavuuden tunnetta, parantaa motoristen yksiköiden aktivaatiota, ja säästää lihasglykogeenin käyttöä parantamalla rasvan käyttöä energiantuottoon. Kofeiini parantaa niin aerobisia kuin anaerobisia kestävyysominaisuuksia ja vaikutus suorituskykyyn on noin 2-3%. Kofeiini lisää tutkimuksien mukaan myös ylävartalon voimaa ja hieman rasvakudoksen menetystä. 
 
Kofeiinin edulliset vaikutukset on havaittu noin 3-6 mg/kg/vrk annoksella. Kofeiini imeytyy nopeasti, noin 30-60 minuutissa ja vaikutukset kestävät muutamia tunteja. Yleensä tutkimuksissa kofeiinia on nautittu noin tunti ennen suoritusta. Kofeiinin sivuvaikutuksiin kuuluvat mm. levottomuus, pahoinvointi, vapina ja osa ihmisistä on vaikutuksille herkempiä. Kofeiini ei ole dopingaine, se on poistettu kiellettyjen aineiden listalta vuonna 2004. 
Ruokasooda on yksi pisimpään tutkittu suorituskykyyn vaikuttava yhdiste. Natriumbikarbonaatti on emäspuskuri, joka neutraloi kovatehoisissa suorituksissa syntyviä happamia laktaatti- ja vetyioneja. Kovatehoisissa suorituksissa lisääntynyt happamuus heikentää suorituskykyä mm. heikentämällä lihassolujen supistumiskykyä. Natriumbikarbonaatti parantaa suorituskykyä 1-4 % noin 1-7 min kovatehoisissa suorituksissa, joissa happamuus lisääntyy merkittävästi. Ruokasoodasta voi olla hyötyä esim. keskimatkojen juoksussa, pikaluistelussa, soudussa ja sprinttihiihdossa. Alle 30 sekunnin suorituksissa siitä ei ole hyötyä, koska happamuus ei ehdi lisääntyä niin voimakkaasti. 
 
Sopiva annos on noin 0,2-0,5 g/kg, joka vastaa noin 4-5 rkl, noin 1-2 tuntia ennen suoritusta. Ruokasoodan käyttöä rajoittavat sen sivuvaikutukset, lisääntynyt ulostamisen tarve, pahoinvointi ja jano. Sivuvaikutukset ovat yleisiä, mutta ohimeneviä. Sivuvaikutuksia voi yrittää vähentämällä jakamalla annos pienempiin osiin (esim. 5 x 1 rkl, noin 1-2 t aikana) ja nauttimalla runsaasti nestettä. Sivuvaikutuksien takia ruokasoodan vaikutuksia kannattaa kokeilla etukäteen, ei esim. kilpailun yhteydessä. 
Beeta-alaniini on aminohappo, joka histidiinin aminohappon kanssa muodostaa karnosiinia. Karnosiini on happopuskuri, jota löytyy mm. lihaksista. Lihasten suuri karnosiinipitoisuus vähentää lihasten happamoitumista kovatehoisissa suorituksissa. Beeta-alaniinin on havaittu lisäävän lihasten karnosiinipitoisuutta 60-80% noin 4-10 viikon aikana. Beeta-alaniinin avulla voidaan parantaa anaerobista eli kovatehoista harjoituskapasiteettia.
 
Beeta-alaniinista on hyötyä yksittäisissä ja toistuvissa lyhyissä maksimaalimaalisissa suorituksissa, joiden kesto vaihtelee noin 30-240 sekuntia. Saattaa olla, että siitä on hyötyä myös pidemmissä, jopa 10 min suorituksissa. Saavutettu etu on muutamia prosentteja.
 
Alle 30 sekunnin suorituksissa, joissa happamuus ei ole suoritusta rajoittava tekijä, ei hyötyä ole havaittua. Sopiva annos on noin 4-6 g/vrk, jaettuna pienempiin 0,8-1,6 g annoksiin. Sivuvaikutuksena ilmenee ihon kihelmöintiä, joka on harmiton ilmiö. 
Nitraatti on luonnostaan kasviksissa kuten punajuuressa ja pinaatissa esiintyvä yhdiste. Nitraatti pelkistyy elimistössä typpioksidiksi, joka puolestaan laajentaa verisuonia ja laskee verenpainetta. Tämän ajatellaan vähentävän lihasten hapen tarvetta ja parantavan lihastyön taloudellisuutta, ja parantavan siten kestävyyssuoritusta. Nitraatti voi lykätä uupumusta ja parantaa suorituskykyä noin 5-30 min kestävissä suorituksissa. Tutkimusnäyttöä on tällä hetkellä kuitenkin vähän ja tulokset osittain ristiriitaisia.
 
Nitraattien merkitys terveydelle on lisäksi epäselvä. Nitraatti voi reagoida elimistössä amiinien kanssa, synnyttäen syöpäriskiä lisääviä yhdisteitä, nitrosoamiineja. Nitraatti aiheuttaa myös lieviä vatsavaivoja.
Sitrulliinimalaatin on esitetty mm. vähentävän elimistön happamoitumista kovatehoisen suorituksen aikana ja parantavan typpioksidin tuotantoa, ja siten parantavan veren virtausta ja lihasten hapen saantia. Tutkimuksia yhdisteen vaikutuksista on vähän eikä vaikutuksia tällä hetkellä pystytä luotettavasti arvioimaan.
 
Ensimmäisissä julkaistuissa tutkimuksissa tulokset olivat erittäin lupaavia ja sitrulliinimalaatin havaittiin merkittävästi lisäävän voimaharjoittelijoilla toistomääriä peräkkäisissä sarjoissa. Myöhemmissä tutkimuksissa näitä havaintoja ei olla pystytty toistamaan ja sitrulliinimalaatin vaikutukset ovat tällä hetkellä siksi epäselviä.

HMB on haaraketjuisen aminohapon, leusiinin, aineenvaihduntatuote ja sillä on esitetty olevan antikatabolisia ja anabolisia vaikutuksia. Aloittelevilla voimaharjoittelijoilla ja iäkkäillä HMB näyttäisikin lisäävän hieman (0,5-1 kg, 3-6 viikossa) lihasmassan ja alavartalon voiman määrää. Kokeneemmilla harrastajilla vaikutukset ovat olleet vain vähäisiä ja HMB:n merkitys on vielä epäselvä.

Ennen treeniä nautittavilla valmisteilla pyritään treenin tehon parantamiseen. Markkinoilla olevien valmisteiden koostumus vaihtelee. Yleisin vaikutusaine valmisteissa on kofeiini, jota lisätään sen piristävän vaikutuksen lisäksi. Valmisteet voivat sisältää kreatiinia, hiilihydraatteja, aminohappoja, beeta-alaniinia, sitrulliinimalaattia ja muita yhdisteitä.

Markkinoilla on runsaasti erilaisia ravintolisiä, joiden esitetään laihduttavan. Laihtuminen vaatii aina pitkäaikaista energiavajetta ja pysyvä painonhallinta puolestaan pysyviä elintapamuutoksia. Erilaiset vähäenergiset ateriankorvikkeet auttavat laihtumaan, jos niiden avulla energian saanti jää kulutusta pienemmäksi. Kofeiini, vihreä ja konjugoitu linolihappo (CLA) voivat hieman lisätä laihtumista, mutta vaikutus on vähäinen, noin 0,5-1 kg muutamien kuukausien aikana. Kofeiinin ja vihreän teen laihduttava vaikutus perustuu hieman suurentuneeseen energiankulutukseen. Vaikutukset on havaittu pääosin ylipainoisilla ja normaalipainoisilla teho on todennäköisesti vähäisempi. 

Eri ravintoaineista raudan puutos on yleisin ja liikkujilla se voi olla keskimääräistä yleisempää. Raudan tunnetuin tehtävä on toimia punasolujen hemoglobiinin happea sitovana osana ja edistää hapen kulkeutumista keuhkoista kudoksiin. Raudan puutos tyhjentää ensin rautavarastot, jolloin seerumin ferritiinipitoisuus laskee. Puutoksen jatkuessa myös hemoglobiini laskee. Pienentynyt hemoglobiinin pitoisuus heikentää fyysistä suorituskykyä kestävyys- ja teholajeissa. Myös matala ferritiinipitoisuus, ilman anemiaa, voi heikentää fyysistä suorituskykyä. Matalan hemoglobiinin, mutta mahdollisesti myös matalan ferritiinin, korjaus ensisijaisesti suun kautta annettavalla rautavalmisteella todennäköisesti parantaa urheilijan suorituskykyä. Korjaus vie yleensä 3-6 kuukautta.
 
D-vitamiinilisän käyttöä suositellaan talvisaikaan (loka-maaliskuussa) 18-74-vuotiaille 10 ug, jos saanti ruokavaliosta jää vähäiseksi. Ravintolisän käyttö on perustelua myös, jos mitatut pitoisuudet elimistössä ovat matalat (esim. puutoksen raja <50 nmol/l). Jos D-vitamiinin saanti ja pitoisuus elimistössä ovat riittäviä, ei lisän käytöstä ole liikkujalle todennäköisesti hyötyä terveyden tai liikunnan kannalta. 
 
Liikunta voi lisätä jonkin verran magnesiumin tarvetta, mutta magnesiumlisä ei tutkimuksissa ole vähentänyt kramppeja tai parantanut liikuntasuoritusta. Urheilijoilla tehtyjä tutkimuksia esim. kramppien ehkäisyssä ei tosin ole tehty.
 
Antioksidanttilisistä, kuten esim. C- ja E-vitamiinista, beeta-karoteenista tai seleenistä ei näyttäisi olevan etuja tavoitteellisille liikkujille. Joidenkin tutkimuksien mukaan suuret, ravintolisistä saadut, annokset voivat vähentää harjoittelun aiheuttamia kudostuhoja. Samalla ne kuitenkin voivat vähentää harjoituksen aiheuttamaa harjoitteluvastetta eli esim. kunnon kehittymistä. C-vitamiinilisä voi hieman lyhentää ylähengitystieinfektioiden kestoa ja oireita, sinkki myös niiden riskiä. Jatkuva suurien annosten käyttö ei kuitenkaan ole perusteltua.


Sivut