Laihdutus- valmisteet Laihdutusvalmisteet auttavat painonhallinnassa vasta, kun ravinto ja liikunta ovat kohdallaan.

Olet täällä

Laihdutusvalmisteet ja niiden käyttö

Oikein koostettu ruokavalio ja liikunta vaikuttavat tehokkaimmin aikuisen kehon koostumukseen. Laihdutusvalmisteet auttavat painonhallinnassa vasta näiden kahden tärkeimmän tekijän jälkeen. Laihduttamisessa rasvamäärää pyritään vähentämään niin, että lihaskudosta menetetään mahdollisimman vähän (tai ei yhtään).

Painonhallinnan arvioinnissa käytetään usein kehon painoindeksiä (body mass index = BMI): paino jaettuna pituuden neliöllä (kg:m²). Painoindeksin alaraja on Kansaneläkelaitoksen mukaan 19, jonka alle menevät arvot kuvaavat alipainoisuutta. Väli 19–24 on normaalipainoisen (sopiva) indeksi, ja painoindeksi 24–30 merkitsee ylipainoisuutta. Arvot 30,0 ja yli ovat huomattavaa ylipainoisuutta (lihavuutta). Amerikkalainen arviointi (ACSM, The American College of Sports Medicine) käyttää sanaa lihavuus yli 30:n menevistä painoindeksin arvoista.

Myös rasvaprosentti kuvaa hyvin kehon koostumusta. Sen mittaamiseksi on useita menetelmiä, kuten DXA, MRI, ultraääni, BIA, vedenalainen punnitusmenetelmä ja ihopoimujen mittaus. Ihopoimujen mittaus on helppo, halpa ja suhteellisen luotettava menetelmä, jos mittaaja on aina sama henkilö.

Lasten rasvaprosentti on pieni: 10-vuotiaalla keskimäärin noin 10 prosenttia. Täysi-ikäisen miehen ”normaalina” pidetty rasvaprosentti on 15 ja naisen 27 [1]. Rasvaprosentti nousee iän lisääntyessä ja voi olla jossain ikävaiheessa huomattavan lihavilla jopa yli 50 prosenttia. Se  johtuu pääsääntöisesti huonoista elämäntavoista – liikutaan vähän ja syödään paljon. [2, 3]

Niukkaenergiset laihdutusvalmisteet

Erilaisten laihdutusvalmisteiden käyttö on yleistä. Esimerkiksi apteekit myyvät niukkaenergisiä laihdutusvalmisteita, joiden avulla kiloista voi päästä nopeasti eroon. Pysyväksi ratkaisuksi paino-ongelmiin niistä ei kuitenkaan ole.

Laihdutukseen käytettäviä kliinisiä ravintovalmisteita kutsutaan LCD- ja VLCD-tuotteiksi (Low Caloric Diet, Very Low Caloric Diet). Valmisteet on tehty auttamaan turvallista painonpudotusta, ja niiden tehosta ylipainon hoidossa on tutkimustuloksia.

Niukkaenerginen dieetti sopii parhaiten selkeästi ylipainoisille henkilöille, joiden painoindeksi on yli 30. Tuotteet on tarkoitettu ainoastaan terveille aikuisille. Kasvuiässä olevat lapset, odottavat tai imettävät äidit, alipainoiset ja vakavista perussairauksista kärsivät eivät saa käyttää niitä.

Laihduttamista mahdollisesti kiihdyttävät tuotteet

Laajassa tutkimuskatsauksessa [4] on kuvattu 26 eri laihdutustuotetta. Artikkeli perustuu 304 tutkimuslähteen yhteenvetoon. Sen mukaan todennäköisesti tehokasta (vahva teoreettinen ja kliininen tutkimusnäyttö) laihdutusvalmistetta ei ole olemassa. Mahdollisesti tehokkaita valmisteita (osittain ristiriitaista tutkimusnäyttöä) on kolme: vihreä tee, efedriini–kofeiini-yhdistelmä ja bromokriptiini.

Vihreä tee valmistetaan höyrystämällä Camellia sinensis -kasvin lehtiä korkeassa lämpötilassa, joka tekee tehottomiksi hapetusreaktioihin osallistuvat entsyymit. Tällöin suuri osa biologisesti aktiivisista yhdisteistä (muun muassa polyfenolit) säilyy muuttumattomina. Kun vihreän teen lehtien annetaan hapettua (fermentoitua), saadaan edelleen osittain fermentoitua oolong-teetä ja täysin fermentoitua mustaa teetä.

Vihreä tee sisältää muun muassa kofeiinia ja katekiineiksi (muun muassa katekiini, katekiinigallaatti, gallokatekiini, gallokatekiinigallaatti, epikatekiini, epikatekiinigallaatti, epigallokatekiini-gallaatti) kutsuttuja polyfenoleita. Suurin osa vihreästä teestä on epigallokatekiini-gallaattia (EGCG): yleisimpien kiinalaisten vihreiden teevalmisteiden keskimääräinen EGCG-pitoisuus on noin 13 prosenttia.

Ihmistutkimuksissa vihreästä teestä valmistetun, katekiinipitoisen uutteen (270 milligrammaa epigallokatekiini-gallaattia vuorokaudessa) on todettu lisäävän energiankulutusta ja rasvojen hapetusta. Energiankulutuksen lisäys vuorokaudessa on noin 4 prosenttia vertailuryhmään verrattuna. Todennäköisesti vihreän teen katekiineilla ja kofeiinilla on synergistä vaikutusta energian kulutukseen, sillä vihreä tee vaikuttaa enemmän kuin vastaava määrä kofeiinia.

Viimeaikaisissa ihmistutkimuksissa vihreä tee -valmisteiden on todettu vähentävän kehon painoa, rasvakudoksen määrää ja LDL-kolesterolin pitoisuutta. Kaksitoista viikkoa kestäneessä kaksoissokkoutetussa monikeskustutkimuksessa vihreä tee -valmisteen (katekiinipitoisuus 583 milligrammaa) todettiin vähentävän kehon rasvamäärää noin 2,3 kiloa. Vertailuvalmistetta (katekiinipitoisuus 96 milligrammaa) nauttinut ryhmä menetti samanaikaisesti vain 0,5 kiloa rasvakudosta.

Vihreän teen käyttöä puoltaa myös äskettäinen Japanissa tehty epidemiologinen tutkimus, jossa vihreän teen käytön todettiin alentavan erityisesti sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta.

Efedriini ja pseudoefedriini ovat metamfetamiinin ja amfetamiinin kaltaisia, sympaattisen hermoston välittäjäaineen (noradrenaliinin) toimintaa jäljitteleviä aineita. Ne aktivoivat adrenergisiä alfa- ja beta-reseptoreita.

Efedriinialkaloidit voivat lisätä sympaattisen hermoston aktivaation kautta verenpainetta, laajentaa keuhkoputkia (bronkodilaatio) ja lisätä sydämen sykettä. Efedriiniä ja pseudoefedriiniä sisältävää ma huang -yrttiä (Ephedra sinica) on käytetty kiinalaisessa lääketieteessä tuhansia vuosia muun muassa astman ja vilustumisen hoidossa sen keuhkoputkia laajentavan vaikutuksen vuoksi.

Yrteistä valmistetuille kaupallisille efedriinivalmisteille on ominaista, että tuotteissa on varsin vaihtelevia (yleensä hyvin pieniä) määriä efedriinialkaloideja, eivätkä tuotekuvauksissa ilmoitetut tiedot pidä suurimmaksi osaksi paikkaansa.

Efedriinin, kofeiinin ja asetyylisalisyylihapon yhdistelmä saa kehon rasvavarastot käyttöön oletettavasti siksi, että synapsipäätteistä erittyvän noradrenaliinin pitoisuus lisääntyy. Yhdistelmänä niiden oletetaan pidentävän efedriinin vaikutusta estämällä noradrenaliinin hajottamiseen osallistuvien tekijöiden, kuten adenosiinin ja prostaglandiinien, toimintaa. Kofeiinin oletetaan lisäävän efedriinin vaikutuksia (termogeneesiä ja noradrenaliinin kohonnutta pitoisuutta) kahden mekanismin kautta: yhtäältä lisäämällä solunsisäisen cAMP:n määrää estämällä fosfodiesteraasien toimintaa (todennäköisempi vaihtoehto) ja/tai toisaalta estämällä adenosiinireseptoreiden toimintaa.

Ihmistutkimusten perusteella on ehdotettu, että efedriini vaikuttaa painon vähenemiseen pääasiassa (noin 80 % vaikutuksesta) vähentyneen ruuan nauttimisen kautta ja vähäisemmässä määrin (noin 20 %) termogeneesin lisääntymisen kautta. Tämän lisäksi efedriini–kofeiini-yhdistelmällä on havaittu parempi vaikutus kehon koostumuksen jakautumiseen (partitioning) vähäkalorisen ruokavalion yhteydessä.

Kun käytetään efedriiniä tai efedriini–kofeiini-yhdistelmää, suurin osa painonpudotuksesta näyttäisi kohdistuvan rasvakudokseen. Katabolinen vaikutus lihasmassaan on huomattavasti vähäisempää. Kahdeksan viikon aikana efedriini–kofeiini-yhdistelmää nauttineiden tutkimushenkilöiden todettiin menettäneen 4,5 kiloa enemmän rasvakudosta ja 2,8 kiloa vähemmän rasvatonta kehon massaa verrattuna kontrollivalmistetta saaneeseen ryhmään.

Aspiriini vaikuttaa osana yhdistelmää hieman vain lihavilla, mutta normaalipainoisille tai urheilijoille se ei todennäköisesti tuo lisähyötyä.

Ihmistutkimuksissa efedriinialkaloidien käytön on todettu vähentävän merkittävästi kehon painoa. Vaikutus (alle kilon painonpudotus kuukaudessa) on kuitenkin varsin vaatimaton yleisiin sivuvaikutuksiin (muun muassa lisääntynyt verenpaine ja sydämen syke) nähden. Esimerkiksi kaupallisen efedriinivalmisteen käytön on terveillä tutkimushenkilöillä todettu muun muassa lisäävän EKG:ssä QT-aikaa keskimäärin noin 27 millisekuntia ja aiheuttavan sydämen eteisten supistumista liian aikaisin.

Useat efedriinin käyttöön yhdistetyt tapauskertomukset vakavista sydämen ja aivojen toimintahäiriöistä saivat Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkeviraston kieltämään efedriiniä sisältävien aineiden myynnin Yhdysvalloissa vuonna 2004.

Bromokriptiini on tavallisimmin hyperprolaktinemian ja Parkinsonin taudin hoidossa käytetty lääkeaine, joka on dopamiini-2-reseptori(D2)-agonisti. Laihduttajien tietoisuuteen bromokriptiinin kaltaiset dopamiiniagonistit ovat löytäneet tiensä Lyle McDonaldin Bromocriptine-kirjan ansiosta. Se on varsin kattava ja yleistajuinen kuvaus bromokriptiinin tutkimushistoriasta ja toimintamekanismeista.

Ihmistutkimusten perusteella voidaan sanoa, että bromokriptiinin välitön vaikutus aineenvaihduntaan ja kehon painoon on varsin pieni: bromokriptiini lisää lihavien tutkimushenkilöiden perusaineenvaihduntaa noin 50 kilokaloria vuorokaudessa kontrolliryhmään verrattuna.

Toisaalta pitempiaikaiset tutkimukset ovat olleet lupaavia. Prolaktinooman pitkäaikaisseurannassa bromokriptiinin käytön on havaittu johtavan merkittävään painon vähentymiseen. Puoli vuotta bromokriptiini-lääkityksen aloittamisen jälkeen bromokriptiiniä käyttäneiden miesten keskimääräinen kehon paino on vähentynyt kuusi kiloa.

Aikuistyypin diabeteksen hoidossa bromokriptiiniä on tutkittu ristiriitaisin tuloksin. Osassa tutkimuksista bromokriptiinin on osoitettu muun muassa parantavan glukoosin sietoa aikuistyypin diabeetikoilla, mutta joissakin tutkimuksissa tätä vaikutusta ei ole havaittu.

Antti Mero
liikuntafysiologian professori
Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto

[1] Behnke & Wilmore (1974): Evaluation and regulation of body built andcomposition. Englewood Cliffs, NJ: Prentice Hall.

[2] Alaranta, Hulmi, Mikkonen, Rossi & Mero (2007): Lääkkeet ja lisäravinteet urheilussa – suorituskykyyn ja kehon koostumukseen vaikuttavat aineet. Nutrimed Oy.

[3] McArdle, Katch & Katch (2007): Exercise Physiology: Energy, Nutrition, and Human Performance. Kuudes pianos. Lippincott, Williams and Wilkins.

[4] Rossi (2007): Laihdutusvalmisteet. Teoksessa Alaranta, Hulmi, Mikkonen, Rossi & Mero (2007): Lääkkeet ja lisäravinteet urheilussa – suorituskykyyn ja kehon koostumukseen vaikuttavat aineet. Nutrimed Oy.

Oliko tämä artikkeli hyödyllinen?
Ääniä yhteensä 842