Testataan rajoja: testosteronin itselääkintä ja miksi sitä tehdään

25.3.2021

Tutkimustiivistelmä. Tiivistelmän lopusta löydät linkin alkuperäiseen artikkeliin.

Aineisto ja menetelmä

Underwood, van de Ven ja Dunn keräsivät etnografisen tutkimuksensa aineiston neljän vuoden aikana kuntodopingin käyttäjien suosimilta keskustelufoorumeilta ja sosiaalisen median ryhmistä. Tutkijat pyrkivät vastaamaan kysymyksiin “kuinka ja miksi testosteronia käytetään omaehtoisesti/itselääkitään?” ja ”mitä reseptittömän käytön ”ongelmalle” tapahtuu, jos tällainen käyttö onkin terapeuttista?”.

Artikkelin aineistossa keskitytään 31 mieheen, jotka kertovat käyttävänsä testosteronia kehon parannukseen (”enhancement”) mutta jotka kuvasivat osaa tästä käytöstä testosteronikorvaushoitona (TRT). Näistä miehistä 26 (84%) käytti testosteronia ilman reseptiä itselääkiten.

Lääkäri voi määrätä miehelle testosteronihoitoa avuksi testosteronitasojen laskun aiheuttamiin ongelmiin, kun tietyt diagnostiset kriteerit täyttyvät. Lääkärin määräämätön testosteronin käyttö on tyypillisesti laitonta ja sitä kutsutaan termillä doping tai ”parannus” (engl. enhancement), mitä pidetään ongelmana. Tutkijat esittävät, että osa omaehtoisesta testosteronin käytöstä voi olla terapeuttista (ts. itselääkitystä). Testosteronin itselääkinnästä tiedetään vähän, eikä sitä ole systemaattisesti tutkittu, vaikka sitä esiintyy kuntodopingin käyttäjien parissa.

Tulokset

Itselääkintää toteutetaan itsenäisesti ilman terveydenhuollon ammattilaisen konsultointia. Itselääkinnän riskeinä esitettiin itse – mahdollisesti väärin – tehdyt taudinmääritykset, viive ammattilaisen avun saamisessa tai vakavan taudin peittyminen, lääkkeiden haitalliset yhteisvaikutukset, riippuvuus ja väärinkäyttö. Itselääkinnän hyötyinä artikkelissa pidettiin ihmisten mahdollisuutta ottaa vastuuta omasta terveydestään ja vähentää terveydenhoitopalvelujen kysyntää ja siten kuluja. Itselääkintää toteutetaan sekä reseptivapailla lääkkeillä että reseptillä hankittavilla ja ns. pimeiltä markkinoilta hankittavilla aineilla, mitä useimmat dopingaineet ovat. Tämä tuo dopingaineiden itselääkintään lisäriskejä, koska aineiden koostumuksesta ei voi olla varma.

Itselääkintä oli tutkijoiden havaintojen mukaan hyvin samanlaista kuin lääketieteellinen käyttö. Artikkelissa käsitellyt käyttäjät määrittelivät alle 200 mg:n viikkoannokset testosteronia (keskimäärin 125-200 mg/vk) korvaushoitoannoksiksi tai fysiologisiksi annoksiksi. Sen yli menevät määrät olivat keskustelijoiden mukaan parannusta, ”enhancement”. Kaikki aiheesta keskustelleet kertoivat todentaneensa matalat testosteroniarvonsa testaamalla, mitä pidettiin myös itselääkinnällisen korvaushoidon määritelmän ehtona.

Aineistossa käyttöään korvaushoidoksi kutsuneet ilmoittivat testosteronitasojensa olleen matalat jo ennen testosteronin kuntodopingkäytön aloitusta, eivätkä matalat arvot siis johtuneet käytöstä. Ne, joiden matalat tasot johtuivat dopingkäytöstä, käyttivät termiä cruisailu vastakohtana blastingille. Suurien annoskokojen ja pienempien ”ylläpitoannosten” jatkuva vuorotteleminen, blast and cruise, on yleistynyt perinteisen kuurittamisen sijaan, jossa käytöstä pidetään taukoja.

Lääkinnällisen ja parannukseen tähtäävän testosteronin käytön suhde on monimutkainen. Jotkut keskustelijoista olivat aloittaneet testosteronin käytön hoitaakseen matalia testosteronitasoja, mutta siirtyivät siitä parantamaan niitä (yli 200 mg viikkoannokset). Tutkimuksen aineiston muodostavista TRT-käyttäjistä myös lääkärin määräämää hoitoa saaneet siirtyivät näihin ”parannusannoksiin”. Kaikki nämä henkilöt olivat jo kehonrakennuspiireissä, joissa käyttö oli normalisoitua.

Pohdinta

Itselääkintään päädyttiin tutkijoiden mukaan usein, koska testosteronia ei saatu terveydenhuollon ammattilaisten kautta joko heidän vastustuksensa tai kyvyttömyytensä takia. Toisaalta itselääkintää epävirallisten kanavien kautta harjoitettiin myös halvemman hinnan sekä helpomman ja luotettavamman saatavuuden takia ja siksi, ettei terveydenhuollon osaamiseen asiassa luotettu. 

Artikkelissa pohdittiin myös, voiko hormonikorvaushoidon määräämisessä olla asenteellisuutta sukupuolen mukaan, jolloin naiset saisivat vastaavaa hoitoa helpommin, koska sitä ei voi käyttää parannustarkoituksessa.

Tutkijat peräänkuuluttavat myös tutkimustietoon pohjautuvia, yleisiä ja yhteisiä hoitokäytäntöjä ja suosituksia, jotka laittaisivat avuntarvitsijat tasa-arvoisempaan asemaan. Tällöin hoito ei olisi riippuvainen heidän kohtaamansa terveydenhuollon ammattilaisen osaamisesta tai mielipiteistä.

Tutkijat esittävät, että testosteronin omaehtoisen käytön kutsuminen väärinkäytöksi on kyseenalaista, jos käytön taustalla ovat käytännöt, jotka estävät lääketieteellisen avun saamisen.

Underwood, van de Ven, Dunn. Testing the boundaries: Self-medicated testosterone replacement and why it is practised. International Journal of Drug Policy, Dec 2020. Lue koko artikkeli täältä.

Lisää uusi kommentti

Kohderyhmä: