Käyttäjän profiili ja käytön motiivit

Olet täällä

Tyypillisen dopingaineiden käyttäjän profiili ja käytön motiivit

Suomalaiset dopingaineiden käyttäjät ovat keskiluokkaisesti eläviä nuoria aikuisia. Käytön motiiveista ja käyttäjien ihanteista paljastuu televisiosta ja mainoksista tuttu ulkonäkö- ja ihmistyyppi: ikuisesti nuori ja aina tehokas ”Music video body”. Monet käyttäjät kokevat, että pinta on yhtä kuin sisältö. Dopingaineiden avulla he voivat saavuttaa itseään paremmin tyydyttävän ulkonäön, jota he uskovat arvostettavan niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Käyttäjät eivät kuitenkaan ole täysin tyytyväisiä omaan ulkonäköönsä, mikä voi olla merkki identiteettityöhön liittyvistä itsetunto-ongelmista.

Monet perustelevat omaa dopingaineiden käyttöään sillä, että muutkin – harjoituskaverit, huippu-urheilijat tai vaikkapa elokuvatähdet – käyttävät niitä. Käyttöä ei pidetä kohderyhmän keskuudessa ”epänormaalina” eikä terveydelle kovin haitallisena. Silti aloittamiskynnyksen ylitys on monelle tietynlaisen rohkeuden ja myönteisen intohimon osoitus. Käytöllä voidaan saada arvostusta harjoituskavereilta ja sen avulla hankitun uuden upean ulkonäön ansiosta ihailua myös ulkopuolisilta.

Profilointia ennen…

Aiemmissa tutkimuksissa dopingaineiden käytön on arvioitu keskittyvän suurimpiin kaupunkeihin ja käyttäjien keski-iän olevan alle 25 vuotta. Suurimpina riskiryhminä pidetään heikosti koulutettuja nuoria miehiä sekä kehonrakennuksen harrastajia, jotka haluavat saavuttaa tavoitteensa helpommin ja nopeammin kuin tavallisella harjoittelulla on mahdollista [1, 2, 3].

Heikolla koulumenestyksellä, päihteiden käytöllä ja muulla riskikäyttäytymisellä on todettu olevan yhteys anabolisten aineiden väärinkäyttöön [4, 5]. Altistaviksi tekijöiksi on havaittu myös koulupinnaus, heikko sosiaalinen tukiverkosto, valvomaton urheilu ja opiskeluajan hyvä taloudellinen tilanne [6]. Lisäksi huonoa isäsuhdetta ja epäsosiaalisia luonteenpiirteitä on pidetty dopingaineiden käyttäjiä yhdistävinä tekijöinä [5].

…ja nyt

Salospohjan [7] lisensiaatintutkimuksen perusteella tyypillinen dopingaineiden käyttäjä on kaupungissa asuva, iältään noin 26-vuotias miespuolinen kuntosaliharrastaja. Hänellä on ammattiin valmistava koulutus, ja hän työskentelee päätoimisesti. Säännölliset kuukausiansiot ovat yli 2 000 euroa kuukaudessa. Hän elää useimmiten parisuhteessa.

Tämä tyypillinen dopingaineiden käyttäjä elää mallikelpoista elämää ahkerasti töitä tehden tai opiskellen. Hän nukkuu riittävästi sekä liikkuu runsaasti ja monipuolisesti. Hänellä on myös aikaa ystäville ja muillekin harrastuksille. Ainoa pahe on erilaisten päihteiden ja lääkeaineiden terveydelle haitallinen käyttö.

Salospohjan tutkimuksessa piirtyvä profiili tyypillisestä dopingaineiden kuntoilijakäyttäjästä vahvistaa aiempien tutkimusten havaintoja asuinpaikan, iän, sukupuolen, päihteiden käytön ja tärkeimpien liikuntaharrastusten sekä osin koulutuksen ja aiemman kilpaurheilutaustan osalta.

Parisuhdetilanteen, sosiaalisen aseman, tulotason ja ajankäyttötapojen perusteella voidaan sen sijaan päätellä, että tämän aineiston vastaajat ovat sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti sitoutuneempia kuin aiemmissa tutkimuksissa. Tulosten valossa tyypillinen dopingaineiden kuntoilijakäyttäjä elää hyvin keskiluokkaista ja varsin aktiivista nuoren aikuisen elämää.

Käytön motiivit aiemmissa tutkimuksissa

Miesten dopingaineiden käytön perimmäisiksi motiiveiksi on aiemmissa tutkimuksissa määritelty ennen muuta näyttävät lihakset ja voima, joilla voi ansaita vastakkaisen sukupuolen tai kaveripiirin ihailua tai kohottaa omaa asemaansa ryhmän hierarkiassa. Käyttö aloitetaan usein siksi, ettei tuloksia saavuteta omasta mielestä riittävän nopeasti. Tästä syystä ainakin osittain tiedossa olevien terveysriskien ottamista pidetään kannattavana [3, 8, 9, 10, 11, 12].

Tyytymättömyys omaan kehoon [13, 3] on dopingaineiden käyttäjien keskuudessa yleistä. Aineiden käyttö voi olla myös eräänlainen riitti, joka merkitsee pääsyä voimailukulttuurin sisäpiireihin [8, 14].

Motiiveissa korostuu edelleen ulkonäön merkitys

Ulkonäköä, voimaa, seksuaalista vetovoimaa ja tehokkuutta pidetään dopingaineiden käyttäjien keskuudessa tärkeinä. Myös sosiaalista ja kilpaurheiluun liittyvää menestystä arvostetaan paljon. Niiden saavuttamiseksi ollaan valmiita tekemään töitä – sekä käyttämään dopingaineita.

Salospohjan [7] tutkimuksessa 40 prosenttia dopingaineiden käyttäjistä ilmoitti itse käytön motiiveikseen lihasmassan, voiman tai muiden fyysisten ominaisuuksien kehittämisen. Seuraavaksi eniten (16 %) tavoiteltiin rasvanpolttoa tai laihtumista. Naisista jopa kolmasosa mainitsi tämän motiivin. Vain seitsemän prosenttia vastanneista mainitsi erikseen ulkonäön muokkauksen, seksuaalisen vetovoiman lisäämisen ja ihailun saamisen.

Muista esille nousseista syistä erityisesti nopeampi tai parempi kehitys oli tärkeää yli 13 prosentin mielestä. Vaikka aineisto koostuu pääosin kuntoilijoiden vastauksista, yhdeksän prosenttia mainitsi motiiveikseen myös kilpailemisen ja menestymisen. Muita usein toistuvia käytön motiiveita olivat kokeilunhalu ja uteliaisuus (6 %), energian tai tehon lisääminen (4 %) sekä palautumisen nopeuttaminen (4 %).

Moni parempaa ulkonäköä havitteleva pyrkii tavoitteeseensa kuitenkin vain itseään tai saman sukupuolen edustajia varten.

”Kärjistäen voisi sanoa, että naiset laihduttavat ja kiinteyttävät toisia naisia varten ja miehet kasvattavat lihaksia toisia miehiä varten”, Taina Kinnunen [8] toteaa.

Toisaalta Kinnunen kyseenalaistaa myös voiman ja fyysisten ominaisuuksien merkityksen. ”Kehonrakennuksen julkisissa perusteluissa vedotaan sinnikkäästi voimaan ja terveyteen, vaikka tosiasiassa miehet hakevat kuntosalilta ensisijaisesti ulkonäköä. Amerikkalaisten tutkimusten mukaan lähes puolet miehistä haluaisi lihaksiston, joka ei ole saavutettavissa ilman steroideja.” [8]

Tuuli Salospohja
VTL

[1] SOU (1996a): Dopning i folkhälsoperspektiv. del A. Betänkande av utredningen om dopning. SOU, Statens offentiliga utredningar 1996:126. Socialdepartementet, Norstedts tryckeri AB, Stockholm.

[2] Rachon, Pokrywka & Suchecka-Rachon (2006): Prevalence and risk factors of anabolic-androgenic steroids (AAS) abuse among adolescents and young adults in Poland. Social and Preventive Medicine 51(6): 392–398. Birkhäuser, Basel.

[3] McVeigh (2008): Anabolic steroids and associated drugs: Public health implications and harm reduction. Esitelmä International Harm Reduction Conference -kongresisssa Barcelonassa 14.5.2008.

[4] Middleman & Durant (1996): Anabolic steroid use and associated health risk behaviours. Sports Medicine 21(4): 251–255.

[5] Kanayama, Pope, Cohane & Hudson (2003): Risk factors for anabolic-androgenic steroid use among weightlifters: a case–control study. Drug and Alcohol Dependence 71(1): 77–86.

[6] Handelsman & Gupta (1997): Prevalence and risk factors for anabolic-androgenic steroid abuse in Australian high school students. International Journal of Andrology 20(3): 159–164.

[7] Salospohja (2008): ”TIUKKAA LIHHOO” – Dopingaineiden käyttö kuntosaliharrastajien keskuudessa Suomessa. Lisensiaatintutkimus, Turun yliopisto, sosiologian laitos.

[8] Kinnunen (2001): Pyhät bodarit. Yhteisöllisyys ja onni täydellisessä ruumiissa. Gaudeamus, Helsinki.

[9] Seppälä & Karila (1993): Hormonien käyttö urheilussa on uhkapeliä terveydellä. Liikunta & Tiede 6: 6–11. Liikuntatieteellinen seura ry, Helsinki.

[10] Seppälä & Karila (1996): Suorituskykyyn vaikuttavien aineiden väärinkäyttö. Käytännön lääkäri 3: 129–135.

[11] Seppälä & Kujala (2002): Anaboliset aineet ovat terveysriski ja aiheuttavat riippuvuutta. Liikunta & Tiede 4: 52–54. Liikuntatieteellinen seura ry, Helsinki.

[12] Papadopoulos, Skalkidis, Parkkari, Petridou & ”Sports injuries” European Union Group (2006): Doping use among tertiary education students in six development countries. European Journal of Epidemiology 21: 307–313. Springer.

[13] Pope (2007): “Abuse of anabolic androgenic steroids in the society: a problem underrecognized by the medical profession. Esitelmä First Nordic Conference on abuse of Anabolic Androgenic Steroids and Anti-doping Work -kongressissa Uppsalassa 20.9.2007. 

[14] Karila (2002): haastattelu artikkelissa Passi palvelee urheilua ja urheilijaa. Wuolio (toim.), Liikunta & Tiede: 46–47. Liikuntatieteellinen seura ry, Helsinki.

Oliko tämä artikkeli hyödyllinen?
Ääniä yhteensä 855