Kilpirauhas- hormonit

Olet täällä

Kilpirauhashormonit

Ominaisuudet ja toimintamekanismi

Kilpirauhanen tuottaa kahta aineenvaihdunnallisesti aktiivista hormonia: tetrajodityroniinia eli tyroksiinia (T4) ja trijodityroniinia (T3). Tyroksiini muuttuu lähinnä maksassa ja munuaisissa vaikutuksiltaan voimakkaammaksi T3:ksi.

Kilpirauhashormoneilla on tärkeä tehtävä normaalin kasvun, kehityksen, aineenvaihdunnan, ruumiinlämmön sekä verenkierron säätelyssä. Kilpirauhashormonit vaikuttavat rasvojen, valkuaisaineiden ja hiilihydraattien aineenvaihduntaan, lämmönsäätelyyn sekä vesi- ja elektrolyyttitasapainon ylläpitämiseen.

Kilpirauhashormonien puute (esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi) johtaa aineenvaihdunnan sekä kasvun ja kehityksen hidastumiseen. T4 (levotyroksiini) on reseptilääkkeenä käytössä kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon. Annostelu on yksilöllistä.

Kilpirauhashormonien liiallinen vaikutus puolestaan näkyy elimistössä aineenvaihdunnan kiihtymisenä, laihtumisena, hermostuneisuutena, henkisenä tasapainottomuutena ja joskus sydämen rytmihäiriöinä. Liiallinen vaikutus saattaa ilmetä esimerkiksi terveen henkilön käyttäessä kilpirauhashormonia sisältävää lääkettä tai kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalla liian nopeasta lääkeannoksen nostosta.

Väärinkäyttö

Kilpirauhashormoneita väärinkäytetään. Niillä pyritään muokkaamaan kehon koostumusta kiihdyttämällä aineenvaihduntaa ja polttamalla kehosta rasvaa [1].

Haittavaikutukset

Kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivillä potilailla kilpirauhashormonilääkkeillä on lähinnä myönteisiä vaikutuksia, ellei annosta nosteta liian nopeasti tai liian korkeaksi. Tällöin esiintyy hypertyreoosin kaltaisia oireita, kuten sydämen tiheälyöntisyyttä, rytmihäiriöitä, ripulia, laihtumista, lämmönsietokyvyn alenemista, unettomuutta, kiihtymystä ja jopa psykooseja [2, 3].

Piilevää sydänsairautta sairastavilla henkilöillä voivat sydämeen kohdistuvat haittavaikutukset (rytmihäiriöt, sydäninfarkti) olla hengenvaarallisia [4]. Ennen kilpirauhashormonihoidon aloittamista tulee lääkärien tutkia huolellisesti potilaan terveydentila, muun muassa sydämen toiminta. Näin kartoitetaan hoitoon liittyvät riskit.

Pitkään jatkunut tyroksiiniylilääkitys lisää osteoporoosin riskiä. Hengenvaarallista agranulosytoosia (valkosolujen vähenemistä) tavataan 0,1–0,5 prosentilla potilaista [5].

Akuutit suuret tyroksiiniannokset johtavat tyreotoksiseen kriisiin, jonka oireita ovat korkea ruumiinlämpö, sydämen toiminnan pettäminen ja kooma [6]. Kuolemaan johtaneita yliannostuksia on myös kuvattu.

Timo Seppälä
lääketieteellinen johtaja
Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry
 

Tunnettuja kauppanimiä (9/2014): Unithroid, L-Thyroxin, Levo-T, Levolet, Levoxyl, Novothyrox.

[1] McKillop (1987): Drug abuse in body builders in the West of Scotland. Scottish Medical Journal 32(2): 39–41.

[2] Barczyński, Thor, Słowiaczek & Pitala (2000): The role of the autonomic nervous system on malfunction of gastric motor and myoelectric activity in patients with hyperthyroidism. Folia Medica Cracoviensia 41(3–4): 87–112.

[3] Hepp (1978): Psychiatric and neurologic disturbances in thyroid disorders. Wiener Klinische Wochenschrift Suppl. 94: 14–6.

[4] Nagele, Hörmann & Nagele (2009): First case study of periodic hypokalemic thyreotoxic paresis with partial respiratory insufficiency and concomitant sinus bradycardia. Wiener Medizinische Wochenschrift 159(5–6): 156–9.

[5] Bartalena, Bogazzi & Martino (1996): Adverse effects of thyroid hormone preparations and antithyroid drugs. Drug Safety 15(1): 53–63.

[6] de Luis, Abad, Aller, González-Sagrado & Dueñas (2004): Levothyroxine poisoning: clinical manifestations and therapeutic management. Anales de Medicina Interna 21(1): 39–41.

Oliko tämä artikkeli hyödyllinen?
Ääniä yhteensä 785