En lähtisi enää dopingkelkkaan

Olet täällä

En lähtisi enää dopingkelkkaan

Omat ensikosketukseni dopingaineisiin tapahtuivat parikymppisenä, jolloin olin armeijassa. Parilla inttikaverilla oli efedriiniä (piriste, alkuperäinen käyttötarkoitus astmaan), jota tarjottiin myös minulle, kun olimme lähdössä lenkille.

Juoksu kulkikin sitten mahtavasti, joten tilasin itsekin efedriiniä kavereiden kautta. Tuohon aikaan kyseistä ainetta oli vapaasti myytävänä muun muassa USA:ssa ja Turkissa, jota kautta sitä kulkeutui myös Suomeen.

Myös suhteellisen tukeva inttikaverini hommasi efedriiniä, jonka avulla hän selviytyi muutamasta raskaammasta lenkistä ja maastoharjoituksista, laihtuen samalla huomattavasti. Hän jatkoi käyttöä painonpudotuksen merkeissä armeija-ajan jälkeenkin, mutta piriste toi mukanaan muun muassa sydämen rytmihäiriöitä. Onneksi mies oli tarpeeksi fiksu lopettaessaan käytön siihen.

Tutustuttuani dopingaineiden maailmaan aloin etsiä niistä mahdollisimman paljon tietoa. Parin vuoden tutkiskelun jälkeen ostin yhdessä kavereideni kanssa ensimmäiset hormonit: testosteronia (Sustanon), nandrolonia (Deca-durabolin) ja metadienonia (tuttavallisemmin ryssiä).

Oma motiivini käytölle oli nopeamman kehityksen tavoittelu sekä voiman ja lihasmassan lisääminen. Kyllähän mies paisui kuin pullataikina (pääkin näytti suunnilleen postilaatikolta), mutta suurin osa saavutetusta painosta oli nestekertymää, joka lähti nopeasti pois kuurin loputtua.

Tästä käyttö jatkui enemmän tai vähemmän suunnitelmallisesti muutaman vuoden ajan. Jossain vaiheessa huomasin, että lisäkehitys vaatisi suurempaa annostusta, mutta en halunnut sitä, koska tarkoituksenani oli käytöstä huolimatta minimoida terveysriskit. Kokemuksen karttuessa olen alkanut arvostaa terveyttä yhä enemmän ja terveyssyistä lopetin käytönkin.

Tuohon mennessä olin käynyt läpi melkoisen kirjon dopingaineita: testosteronia ja metyylitestosteronia, nandrolonia, metadienonia, stanotsololia (Winstrol: sekä injektoitavana, että oraalisena), metenolonia (Primobolan), oxymethelonia (Anadrol), etyyliestrenolonia (Silabolin), turinabolia, efedriiniä, klenbuterolia, istukkahormonia (Hcg), klomifeenia, tamoksifeenia ja tyroksiinia (kilpirauhashormoni).

Saattaa olla, että listasta puuttuu vielä joitain aineita. Suurin osa käyttämistäni aineista oli peräisin epävirallisista tehtaista eli niin sanotuista undergroundlabroista. Tuskin tekijäkään tietää, kuinka puhtaita ne ovat ja onko seassa raskasmetalleja tai muita myrkkyjä.

Vakavia ongelmia en ole vielä havainnut, mutta pitkäaikaisvaikutusten osalta en pysty niistä vielä kertomaankaan. Kuurilla ollessani huomasin, että lähimuisti huononi selkeästi ja että tunteiden ääripäät tulivat huomattavasti selkeämmin esiin. Esimerkiksi pinna oli kireämmällä, vaikka en mitään raivokohtauksia saanutkaan.

Hiukset ovat ohentuneet, mutta olen sen sijaan saanut huomattavasti lisää karvoitusta joka puolelle vartaloani: jalkoihin, käsiin, rintaan ja selkäänkin. Pakko myöntää, että mieluummin olisin pitänyt sen paksun tukan. Molemmissa rinnoissa on pieni rintarauhasen laajentuma, ja pistokohdatkin ovat joskus tulehtuneet. Molemmat rintalihakset ovat revähtäneet, ja raskausarpia on aika paljon, kiitos vauhtisokeuden sekä nopean lisäyksen voimissa ja lihasten koossa. Rahaa on mennyt suunnilleen uuden auton verran.

Itse olen päässyt tähän mennessä suhteellisen vähällä, mutta parilla kaverilla on haima sökönä ja yhdellä munuaiset toimivat vajaalla teholla. Yksi tuttu pahensi perinnöllistä sydänlihasrappeutumaansa niin, että sydämen pumppaustehosta on jäljellä 15-20 %. Sanomattakin lienee selvää, että kyseinen henkilö on  nyt sydänsiirtojonossa.

Tällä kokemuksella ja tietomäärällä, mitä minulla on nyt, jättäisin lähtemättä dopingkelkkaan ja voin todeta, ettei kuntoilijalla ole mitään syytä käyttää dopingaineita. Kovempi kunto, jonka käytöllä voi saavuttaa, on lyhytaikaista; lihakset ja voimat ovat vain lainassa. Kuurien jälkeen kehitys loppuu ja tulee takapakkia, kun taas naturaalina sillä ajalla voi kehittyä ja tuloksetkin ovat pysyvämpää laatua.

Oma kaveripiirini koostui käyttöaikoinani lähinnä muista dopingaineiden käyttäjistä. Nykyään tuttavapiirini on paljon laajempi, koska salailun tarve on poistunut. Omille läheisilleni olen kertonut aineiden käytöstä, eikä vastaanottoa voi kuvata kovinkaan positiiviseksi.