Vartalo- tyytymättömyys

Olet täällä

Vartalotyytymättömyys ja ruumiinkuvan häiriöt

Länsimaissa tyttöjen ja naisten laihuuden tavoittelu on yleistä. Tutkimuksissa painoon tyytymättömyys on heillä nähtävissä jo matalan normaalipainon alueella [1, 2]. Pojat ja miehet ovat puolestaan tyytymättömiä vasta selkeään ylipainoon [3].

Lisäksi varsinkin nuoret miehet ovat usein tyytymättömiä liian vähäiseen painoon ja siihen, ettei lihasmassaa ole riittävästi [4, 5]. Tyytymättömyys lihasten kokoon, muotoon ja erottuvuuteen onkin teini-ikäisillä pojilla ja nuorilla miehillä yleistä [4, 6] ja lihastyytymättömyys kattaa sen lievemmät muodot. Jatkumon ääripäässä on vakavasti häiriintynyt käsitys lihaksista eli lihasdysmorfia, jonka oletetaan olevan harvinaista [7].

Lihastyytymättömyys lisää lihasmassaa kasvattavien aineiden käyttöä

Sekä lihastyytymättömyyteen että lihasdysmorfiaan liittyy lihasmassaa kasvattavien lisäravinteiden käyttö. Anabolisten hormonien käyttö on sitä todennäköisempää, mitä vakavampaan tyytymättömyyden muotoon eli mitä lähemmäs lihasdysmorfiaa mennään.

Suomalaisessa väestötutkimuksessa [4] 12 prosenttia 22-24-vuotiaista miehistä oli käyttänyt jotakin lihasmassaa lisäävää valmistetta säännöllisesti vähintään kolmen kuukauden ajan. Tutkimuksen otos oli yli 1200 henkilöä. Tutkimuksessa havaittiin myös annosvastesuhde [5] lihastyytymättömyyden ja aineiden käytön välillä: voimakkaampi tyytymättömyys lisäsi asteittain todennäköisyyttä käyttää lihasmassaa kasvattavia aineita. Lisäravinteita ja anabolisia hormoneja ei tutkimuksessa eroteltu.

Tilastollista yhteyttä lihastyytymättömyyden ja massaa lisäävien aineiden käytön välillä ei kuitenkaan pidä tulkita niin, että kaikki lihaksiaan erilaisilla menetelmillä kasvattavat olisivat tyytymättömiä lihaksiinsa. Päinvastoin, esimerkiksi kehonrakentajien on myös osoitettu olevan keskimääräistä tyytyväisempiä vartaloonsa [8], vaikka heidän joukossaan toisaalta on enemmän lihasdysmorfialla ja sen lieveilmiöillä oireilevia [9, 10].

Persoonallisuuden piirteet altistavat kehonkuvan häiriöille

Vartalo-, paino- ja lihastyytymättömyysoireilun lisäksi psykiatrisen tautiluokituksen täydet kriteerit täyttävät dysmorfinen ruumiinkuvahäiriö ja syömishäiriöt ovat länsimaissa nuorilla aikuisilla yleisiä  [11, 12, 13, 14]. Ne ovat psykiatrisia häiriöitä, joissa nimiensä mukaisesti keskeinen oire on ruumiinkuvan tai syömisen häiriintyminen. Nuorilla todellinen laihuus (pojilla) tai ylipaino (tytöillä ja pojilla) lisäävät vartalotyytymättömyyttä sekä ruumiinkuva- ja syömishäiriöiden riskiä selvästi [3,5]. Toisaalta kumpikaan häiriö ei välttämättä liity objektiivisesti arvioituun ulkonäköön tai painoon mitenkään [4].

Sen sijaan psyykkiset ominaisuudet ja persoonallisuuden piirteet ovat niiden synnyssä keskeisiä [15]. Tyypillisiä ruumiinkuvahäiriölle, syömishäiriöille ja niiden oireilulle altistavia persoonallisuuden piirteitä ovat impulsiivisuus, joustamattomuus, alhainen itsetunto, emotionaalinen epävakaus ja täydellisyyden tavoittelu, joka voi ilmetä myös kohtuuttoman suurena virheiden tekemisen pelkona.

Myös eriasteiset pakkoajatukset ja pakkotoiminnot ovat todennäköisesti välttämättömiä oireilun synnyn kannalta. Ne ilmenevät esimerkiksi toistuvana peilaamisena, punnitsemisena tai vartalon mittaamisena, pakonomaisena liikuntana, korostuneena symmetrian ja järjestyksen tarpeena sekä syömiseen ja muuhun elämään liittyvinä ankarina sisäisinä sääntöinä.

Kummassakin häiriötyypissä esiintyy myös häiriintynyttä syömistä [16], joka voi ilmetä aterioiden väliin jättämisenä tai korvaamisena, ankarina dieetteinä, nälkiinnyttämisen ja ahminnan vuorotteluna. Lisäksi masennus ja ahdistushäiriöt (esimerkiksi erilaiset fobiat ja paniikkihäiriö) sekä ruumiinkuvan häiriö ovat tavallisia kummassakin.

Ruumiinkuvan häiriintymisellä tarkoitetaan sitä, että oma vartalo nähdään epärealistisesti joko koon, oletetun ”rumuuden” tai jonkun muun ominaisuuden suhteen. Käytännössä tämä ilmenee esimerkiksi niin, että lihasdysmorfiasta kärsivä, todellisuudessa äärimmäisen lihaksikas ihminen näkee itsensä hintelänä ja pienenä, ja anoreksiaa sairastava taas äärimmäisestä aliravitsemuksesta huolimatta pitää itseään lihavana. 

Lopuksi  

Länsimaisen kulttuurin valta-alueilla ulkonäkö- ja vartalotyytymättömyys on yleistä, mutta muualla harvinaista. Vahvin tieteellinen näyttö kulttuurimme vartalotyytymättömyyttä ja häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä provosoivasta vaikutuksesta on Tyynenmeren saarten alkuperäiskansojen parista, joissa länsimaisen median ja arvojen invaasio (westernisaatio) on muutamassa vuodessa johtanut vartalotyytymättömyyden arkipäiväistymiseen ja lihaksikkuuden ja laihuuden tavoittelun voimakkaaseen yleistymiseen [17, 18, 19].

Ennen länsimaistumisen alkua lihavuuteen liittyvä vartalotyytymättömyys, laihuuden tai äärimmäisen lihaksikkuuden ihannointi olivat näissä alkuperäiskulttuureissa tuntemattomia ilmiöitä. Tämä osoittaa, että vaikka geneettinen alttius vaikuttaa vartalotyytymättömyyden syntyyn selvästi sekä naisilla [20] että miehillä [21], ilman laukaisevaa kulttuuriympäristöä tämä ominaisuus ei ilmene käytännössä lainkaan.

Kuva 1. Vartalotyytymättömyyden ja häiriintyneen syömisen käsitteitä (Raevuori A. Väitöskirja [5], Helsingin yliopisto 2009)

 

Anu Raevuori
LT, tutkijatohtori
Kansanterveystieteen laitos, Helsingin yliopisto

[1] Lee (1993): How abnormal is the desire for slimness? A survey of eating attitudes and behaviour among Chinese undergraduates in Hong Kong. Psychological Medicine 23(2): 437–51.

[2] Kaltiala-Heino, Kautiainen, Virtanen, Rimpelä, A. & Rimpelä M. (2003): Has the adolescents' weight concern increased over 20 years? The European Journal of Public Health 13(1): 4–10.

[3] Field, Austin, Camargo, Taylor, Striegel-Moore, Loud & Colditz (2005): Exposure to the mass media, body shape concerns, and use of supplements to improve weight and shape among male and female adolescents. Pediatrics 116(2): e214–20.

[4] Raevuori, Keski-Rahkonen, Bulik, Rose, Rissanen & Kaprio (2006): Muscle dissatisfaction in young adult men. Clinical Practice and Epidemiology in Mental Health 4;2:6.

[5] Raevuori (2009): Male eating disorders and related traits- Genetic epidemiological study in Finnish twins. University of Helsinki. ISBN 978-952-10-4857-9.

[6] Pope,  Gruber, Mangweth, Bureau, deCol, Jouvent & Hudson (2000): Body image perception among men in three countries. The American Journal of Psychiatry 157(8): 1297–301.

[7] Pope, Gruber, Choi, Olivardia & Phillips (1997): Muscle dysmorphia. An underrecognized form of body dysmorphic disorder. Psychosomatics 38(6): 548–57.

[8] Pickett, Lewis & Cash (2005): Men, muscles, and body image: comparisons of competitive bodybuilders, weight trainers, and athletically active controls. British Journal of Sports Medicine 39(4): 217–22.

[9] Pope, Katz & Hudson (1993): Anorexia nervosa and "reverse anorexia" among 108 male bodybuilders. Comprehensive Psychiatry 34(6): 406–9.

[10] Lantz, Rhea & Cornelius (2002): Muscle dysmorphia in elite-level power lifters and bodybuilders: a test of differences within a conceptual model. The Journal of Strength & Conditioning Research 16(4): 649–55.

[11] Keski-Rahkonen, Hoek, Susser, Linna, Sihvola, Raevuori, Bulik, Kaprio & Rissanen (2007): Epidemiology and course of anorexia nervosa in the community. The American Journal of Psychiatry 164 (8): 1259–65.

[12] Keski-Rahkonen, Hoek, Linna, Raevuori, Sihvola, Bulik, Rissanen & Kaprio (2009): Incidence and outcomes of bulimia nervosa: a nationwide population-based study. Psychological Medicine 39(5): 823–31.

[13] Koran, Abujaoude, Large & Serpe (2008): The prevalence of body dysmorphic disorder in the United States adult population. CNS Spectrums 13(4): 316–22.

[14] Raevuori, Hoek, Susser, Kaprio, Rissanen & Keski-Rahkonen (2009): Epidemiology of anorexia nervosa in men: a nationwide study of Finnish twins. PLoS ONE (2): e4402.

[15] Rosen & Ramirez (1998): A comparison of eating disorders and body dysmorphic disorder on body image and psychological adjustment. Journal of Psychosomatic Research 44(3-4): 441–9.

[16] Ruffolo, Phillips, Menard, Fay & Weisberg (2006): Comorbidity of body dysmorphic disorder and eating disorders: severity of psychopathology and body image disturbance. International Journal of Eating Disorders 39(1): 11–9.

[17] Becker, Gilman & Burwell (2005): Changes in prevalence of overweight and in body image among Fijian women between 1989 and 1998. Obes Res 13: 110–117.

[18] Ricciardelli, McCabe, Mavoa, Fotu, Goundar, Schultz, Waqa & Swinburn (2007): The pursuit of muscularity among adolescent boys in Fiji and Tonga. Body Image 4: 361–371.

[19] Becker, Fay, Gilman & Striegel-Moore (2007): Facets of acculturation and their diverse relations to body shape concern in Fiji. International Journal of Eating Disorders 40: 42–50.

[20] Keski-Rahkonen, Bulik, Neale, Rose, Rissanen & Kaprio (2005): Body dissatisfaction and drive for thinness in young adult twins. International Journal of Eating Disorders 37(3): 188–99.

[21] Raevuori, Keski-Rahkonen, Rose, Rissanen & Kaprio (2006): Muscle dissatisfaction and muscle-enhancing substance use: a population-based twin study in young adult men. Twin Research and Human Genetics 9(3): 431–7.

Oliko tämä artikkeli hyödyllinen?
Ääniä yhteensä 632