Käytön yleisyys

Olet täällä

Dopingaineiden käytön yleisyys

Dopingin käytön yleisyys huippu-urheilun ulkopuolella on perustunut pitkään sofistikoituneisiin arvauksiin. Vuosien 1993 ja 2010 välillä tehdyt kyselytutkimukset oli suunnattu tiettyihin erityisryhmiin. Näin ollen niiden tulokset olivat lähinnä suuntaa-antavia. Ensimmäinen julkaisematon kysely [1] toteutettiin vuonna 1993 varusmiesten keskuudessa. Vastanneista 1,5 prosenttia ilmoitti käyttävänsä tai käyttäneensä anabolisia steroideja.

Vuonna 2000 toteutetussa Terveys-2000 tutkimuksessa kysyttiin 18–29-vuotiailta suomalaisilta (n=1894) anabolisten hormonien käytöstä. Kyselyyn vastanneista 1,2 prosenttia ilmoitti joskus käyttäneensä anabolisia hormoneja muuhun kuin lääketieteelliseen tarkoitukseen [2]. Näiden kahden kyselytutkimuksen pohjalta oli havaittavissa, että käyttö keskittyy lähes ainoastaan miehiin.

Myöhemmissä tutkimuksissa [mm. 3] on käynyt ilmi, että käyttö ajoittuu 18–40-ikävuoden väliin. Näin edellä mainitut ja useat myöhemmätkin kyselyt ovat kohdentuneet aktiivisimpaan käyttäjäryhmään, joka selittää osaltaan yhden prosentin ylittäviä tuloksia. Vuonna 1996 Taimi Korte ym. [4] olivat havainneet käytön olevan edellä mainittuja tutkimuksia yleisempää vankipopulaatiossa.

Vuosituhannen taitteen jälkeen toteutettiin useita spesifeihin kulttuurisiin ryhmiin kohdennettuja kyselyitä. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön [5] kyselyssä 3153 vastaajasta alle prosentti oli joskus käyttänyt dopingaineita. Vuonna 2008 vastaavassa tutkimuksessa [6] miehistä yksi prosentti ilmoitti joskus käyttäneensä dopingaineita ja naisista 0,2 prosenttia.

Ville Mattila ym. [7] tutkivat anabolisten steroidien käyttöä 12–18-vuotiaiden nuorten keskuudessa vuosina 1991–2005. Nuorten terveystapatutkimuksen aineistolla toteutettu tutkimus osoitti, että anabolisia steroideja oli joskus kokeillut 0,3 prosenttia kohderyhmästä. Vuonna 2010 julkaistun [8] varusmiestutkimuksen mukaan 0,9 prosenttia vastaajista oli joskus kokeillut anabolisia steroideja. Kattava aineisto (n=10396) oli kerätty vuosien 2001–2007 aikana.

Tutkimuksia yhdistää dopingkysymysten niukkuus. Pääasiassa on kysytty ainoastaan anabolisten steroidien käyttöä [mm. 2, 7] tai vielä löyhemmin yleensä ”dopingin” käyttöä [5, 6].

Mikko Salasuon ja Mikko Piispan tutkimukseen [3] liittyen toteutettiin kaksi kyselytutkimusta. Ne mahdollistavat aiempaa tarkemman dopingin käytön yleisyyden tarkastelun. Vuosittain julkaistavassa Nuorisobarometrissä [9] kysyttiin vuonna 2009 nuorilta 15–29-vuotiailta (n=1900) dopingin käytöstä. Vuonna 2010 toteutetussa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koko väestöön suunnatussa huumekyselyssä (n=4200) oli mukana jo laaja patteristo dopingiin liittyviä kysymyksiä [10].

Nuorisobarometrin 1900 vastaajasta vain kahdeksan, siis alle puoli prosenttia, raportoi kokeilleensa tai käyttäneensä dopingia. Heistä viisi oli miehiä ja niin ikään viisi vähintään 25-vuotiaita. Ainoastaan yksi vastaaja vastasi käyttäneensä dopingia viimeisen 12 kuukauden aikana.

THL:n kyselyssä dopingaineiksi lomakkeella nimettiin testosteroni, anaboliset steroidit, kasvuhormoni, klenbuteroli ja efedriini. Tutkimukseen vastanneista yksi prosentti ilmoitti käyttäneensä jotain näistä joskus elämässään. Käytöstä viimeksi kuluneen vuoden aikana ei raportoinut kuin muutama yksittäinen vastaaja. Samantyyppisiin lukuihin on viime aikoina päädytty myös Ruotsissa. [11]

Kaikki 2000-luvulla toteutetut kyselytutkimukset viestivät vähäisestä käyttäjien määrästä. Suhteutettuna väkilukuun THL:n kyselyn perusteella suomalaisista noin 30 000-40 000 olisi joskus kokeillut tai käyttänyt dopingaineita, mutta aktiivikäyttäjiä olisi hyvin vähän, enintään 5000–10 000.

Mikko Salasuo
VTT, dosentti, erikoistutkija
Nuorisotutkimusverkosto

 

[1] Seppälä (2012): Anabolisten aineiden väärinkäyttö. http://www.antidoping.fi/view.cfm?page=2C4C2739-807B-496C-9C1C-BB59AA0E1F9F (Viitattu 7.2.2012).

[2] Pirkola & Seppälä (2005): Huumausaineiden ja anabolisten hormonien käyttö. Teoksessa Koskinen, Kestilä, Martelin & Aromaa (toim.) Nuorten aikuisten terveys. Terveys 2000 -tutkimuksen perustulokset 18–29-vuotiaiden terveydestä ja siihen liittyvistä tekijöistä. Helsinki: Kansanterveyslaitos, julkaisuja B7/2005, 65–70.

[3] Salasuo & Piispa (2012): Kuntodoping – näkökulmia dopingaineiden käyttöön huippu-urheilun ulkopuolella. Helsinki. Nuorisotutkimusverkosto, Tiede-julkaisusarja.

[4] Korte, Pykäläinen, Lillsunde & Seppälä (1996): Huumausaineita ja rauhoittavia lääkkeitä käytetään runsaasti vankiloissa. Kansanterveys-lehti 10/1996, 9–10.

[5] Kunttu & Huttunen (2004): Yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimus 2004. Helsinki: YTHS, tutkimuksia 40.

[6] Kunttu & Huttunen (2008): Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2008. Helsinki: Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 45.

[7] Mattila, Parkkari,  Laakso, Pihlajamäki & Rimpelä (2009): Use of dietary supplements and anabolic-androgenic steroids among Finnish adolescents in 1991–2005. European Journal of Public Health 20:3, 306–311.

[8] Mattila, Jormanainen, Rimpelä, Sahi & Pihlajamäki (2010) Anabolic-androgenic steroid use among young Finnish males. Scandinavian Journal of Medicine and Science 20:2, 330.

[9] Myllyniemi (2009) Aika vapaalla. Nuorten vapaa-aikatutkimus 2009. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 92.

[10] Hakkarainen, Metso & Salasuo (2011): Hamppuikäpolvi, sekakäyttö ja doping. Vuoden 2010 huumekyselyn tuloksia. Yhteiskuntapolitiikka 76:4, 397–412.

[11] Statens folkhälsoinstitut (2011): Dopning Kunskapsunderlag för Folkhälsopolitisk rapport 2010. Stockholm: Statens folkhälsoinstitut, R 2011:18.

Oliko tämä artikkeli hyödyllinen?
Ääniä yhteensä 711