Doping ja riskien manipulointi

Olet täällä

Doping ja riskien manipulointi

Dopingaineiden käytöllä tähdätään kuntourheilussa muun muassa suorituksen parantamiseen, ulkonäön muokkaamiseen ja voiman hankkimiseen. Silloin tavoitteen saavuttamiseksi voi rahkapurkin sijaan napsauttaa auki tehokkaamman ja nopeamman tuloksen takaavan steroidipurkin.

Lääketieteellisestä näkökulmasta tarkasteltaessa dopingaineet kuitenkin aiheuttavat terveysriskejä. Varsinkin suurissa määrin nautittuna dopingaineet aiheuttavat fyysisiä haittoja, joita ovat esimerkiksi sydän- ja verisuonisairaudet, maksasairaudet ja kasvaimet. Psyykkisinä haittoina pidetään esimerkiksi mielialan muutoksia. [1, 2]

Dopingaineiden käyttöä pidetään usein riskinottona ja käyttäjää tästä syystä vastuuttomana riskinottajana [3]. Tällöin ajatellaan, että käyttäjä ei harkitse oman käyttönsä riskejä [ks. esim. 4, 1]. Doping näyttäytyy uhkana, jota käyttäjä ei itse pysty arvioimaan. Tällöin dopingaineiden käyttäjät asetetaan helposti passiiviseen asemaan riskien arvioijina.

Dopingin käyttöön liitetty riski- ja huolipuhe liittynee hieman mustavalkoiseen asetelmaan, jossa dopingaineiden käyttäjät mielletään helposti homogeeniseksi suurkuluttajien ryhmäksi. Esimerkiksi useissa tutkimuksissa dopingaineiden käyttäjien annoksia luonnehditaan kymmen- tai jopa satakertaisiksi verrattuna lääkinnällisiin annoksiin [ks. esim. 1, 5, 6 ].

Dopingaineiden käyttäjien suunnalta tulee kuitenkin toisenlaista viestiä. He pitävät dopingin käyttöä valintana, jossa yksilöllä on vapaus päättää itse kehostaan ja sen muokkaamiseen käytetyistä aineista [7]. Tällöin myös yksilön vastuu omista valinnoista ja riskien ottamisesta korostuu.

Kaikki dopinginkäyttäjät eivät myöskään miellä itseään suurkuluttajiksi, joiden ainemäärät ylittäisivät moninkertaisesti lääketieteellisen hoidon viitearvot. Monenkirjavaan käyttökulttuuriin mahtuu aktiivikäyttäjien lisäksi kokeilumuotoista ja satunnaista käyttöä. Dopingia voi käyttää hyvin pieninä annoksina esimerkiksi lihaskuntoa ylläpitävän tarkoitukseen. Käytöllä ei myöskään aina ole kytköstä lihasmassan kasvattamiseen, vaan omaan hyvinvointiin.

Dopingaineiden käyttöä ei tulisikaan tuomita yksiselitteisesti harkitsemattomaksi ja vastuuttomaksi toiminnaksi ja käyttäjiä riskeistä piittaamattomiksi toimijoiksi. Dopingkäyttöä tutkineen Lee Monaghanin [3] mukaan ”roinausta” eli steroidien käyttöä harkitsevat perehtyvät aineisiin ja käyttötapoihin hyvin perusteellisesti ennen käytön aloittamista. Taustatiedon hankkiminen on käyttäjän kannalta erittäin tärkeää, sillä tulosten maksimointi edellyttää hyvää aineiden tuntemusta sekä käytön räätälöimistä yksilöllisten tarpeiden mukaan [3].

Kaikkia käyttäjiä ei myöskään voi leimata välinpitämättömiksi omasta terveydestään. Lääketieteen arkipäiväistymisen myötä dopingaineiden käyttäjillä on aiempaa paremmat mahdollisuudet arvioida itse käyttöön liittyviä terveysriskejä. Käyttäjien keskuudessa kiertää erityistä käyttäjätietoa dopingaineista.

Tätä tietoa Monaghan [3, ks. myös 8] kutsuu etnofarmakologiseksi tietovarannoksi. Se koostuu käyttäjän omista ja kokeneempien kavereiden kokemuksista, internetistä ja muista lähteistä kootusta tiedosta [ks. myös 7]. Käyttäjät ovatkin tavallaan oman alansa asiantuntijoita. Käyttäjillä on hallussaan ainutlaatuista käytännön kokemuksen tuomaa tietoa esimerkiksi dopingaineiden annostelusta [9].

Käyttäjien jakama tieto on lajissaan kullanarvoista. Koska käyttäjien toimintaan ja valintoihin suhtaudutaan usein tuomitsevasti, on heidän usein vaikeaa saada käsiinsä puolueetonta tietoa esimerkiksi steroidien turvallisesta käytöstä. Myös oman lääkärin puoleen voi olla vaikeaa kääntyä stereotypioiden kyllästämällä kentällä. Tällöin ainoaksi tiedonlähteeksi jää helposti vain vertaistuki.

Käyttäjätason asiantuntijuuden vuoksi käyttöön liittyviä riskejä ei pidetä hallitsemattomina. Riskien voidaan pikemminkin kokea olevan yksilön työstettävissä. Niihin voidaan vaikuttaa omalla toiminnalla, jota voi kutsua riskien manipuloimiseksi tai työstämiseksi.

Käyttäjät pyrkivät aktiivisesti minimoimaan käytöstä seuranneita haittavaikutuksia [1]. Haittoja pienennetään esimerkiksi tasapainottelemalla eri aineiden ja käyttötapojen välillä. Käyttäjä voi esimerkiksi valita ottaako annoksensa pillerinä vai piikkinä tai käyttääkö steroidikuurin päätteeksi kehon palautumista avustavia lääkeaineita. Myös kuuriluontoisen käyttötavan voidaan ajatella säästävän kehoa enemmän kuin päivittäisen käytön. Kuurien väleissä saatetaan pitää myös pitkiä taukoja, jolloin keho ehtii toipua. Silloin käytön haitat eivät nouse esille niin suurina eikä toleranssi tiettyyn aineeseen kasva [2].

Monaghanin [3] mukaan kuurilla oleva ”roinaaja” myös tarkkailee tulostensa edistymisen ohella omaa terveydentilaansa ja oireita. Terveydentilan muutosten perusteella annostusta ja ainetyyppejä voi säätää käytöstä kertyneiden kokemusten kautta itselle paremmin sopiviksi [3].

Toisin kuin lääketieteellinen näkökulma usein tuntuu painottavan, ei dopingin käytöstä aina edes ilmaannu kaikille haittavaikutuksia [10]. Käytön haitoista tai riskeistä varoittelu voi siksi tuntua turhalta tai käytön riskien ei ajatella koskevan kaikkia tasapuolisesti. Dopingaineilla on myös monia positiivisia vaikutuksia, joten käyttöä ei välttämättä koeta ongelmalliseksi [11, 9]. 

Käyttäjien voikin olla vaikea niellä nykyisenkaltaista holhoavaa terveysriskipuhetta. Käyttäjät eivät myöskään välttämättä muuta toimintatapojaan, vaikka saisivatkin riskeistä valistavaa terveystietoa [ks. esim. 1, 12].

Vaikka dopingaineisiin liittyviä riskejä voi käyttäjien näkökulmasta manipuloida, eivät ne silti poistu kokonaan. Esimerkiksi monet käytön terveyshaitoista ilmenevät vasta paljon käytön aloittamista myöhemmin. Yhtä lailla myös käyttäjätason tieto voi osoittautua virheelliseksi tai olla väärin ymmärrettyä.

Näyttäisikin siltä, että kuntourheiluun liittyvän dopinginkäytön riskien määrittely ei ole enää ainoastaan lääketieteen asiantuntijoiden etuoikeus, vaan riskien määrittelemistä tekevät myös toimijat itse. Käyttäjien ääni on kuitenkin tällä hetkellä rajautunut vain alakulttuurin sisäpuolelle. Jotta kuntourheilun yhteydessä olevaa dopingilmiötä voisi ymmärtää paremmin, olisi myös itse käyttäjien äänen tasavertainen ja puolueeton esiintuominen ensiarvoisen tärkeää.

Jenni Wessman
VTM, tutkija

[1] Karila (2003): Adverse effects of anabolic androgenic steroids on the cardiovascular, metabolic and reproductive systems of anabolic substance abusers. Helsinki: Publication of National Public Health Institute A 12/ 2003.

[2] Pärssinen & Seppälä (2002): Steroid use and long term health risks in former athletes. Sports Med. 32, 84–94.

[3] Monaghan (2001): Bodybuilding, drugs and risk. Health, risk and society. New York: Routledge.

[4] Verroken (2005): Drug use and abuse in sport. David Mottram (ed.) Drugs in sport. London: Routledge, 29–62.

[5] Seppälä & Taimela  (1995): Anaboliset aineet ja liikunta. Teoksessa Liikuntalääketiede. Helsinki: Duodecim, 391–401.

[6] Huhtaniemi (1993): Anabolisten steroidien käyttöön liittyvät terveysvaarat. Duodecim 110 (10), 1020–1028.

[7] Monaghan (1999): Challenging medicine? Bodybuilding, drugs and risk. Sociology of health and illness 6, 707–734.

[8] Maloff, Becker, Fonaroff & Rodin (1979): Informal social controls and their influence on substance use. Journal on drug issues 9 (2), 161-183.

[9] Wroblewska (1996): Androgenic-anabolic steroids and body dysmorphia in young men. Journal of Psychosomatic research 42 (3), 225–234.

[10] Pope, Phillips, Olivardia, & Olivar (2000): The Adonis complex: the secret crisis of male body obsession. New York: Simon & Schuster.

[11] Lukas (1996): CNS effects and abuse liability of anabolic-androgenic steroids. Annual Review of Pharmacology and Toxicology 36, 333–357.

[12] Sullivan, Kennedy, Casey, Day, Corrigan & Wodak (2000): Anabolic-androgenic steroids: medical assessment of present, past and potential users. Medical journal of Australia 173, 323–327.

Oliko tämä artikkeli hyödyllinen?
Ääniä yhteensä 743